Alankomaissa - Des Vauriennes pennut ja From Kind of Magic - koirat

Aamulla noustiin puoli seitsemän aikaan ja lähdettiin kävellen Lelylaan asemalle. Asemalla luultiin, että osuttiin oikeaan junaan juuri ajoissa ja jouduttiin juoksemaan ja menemään sisään junaan konnarin auki pitämästä ovesta. Sisällä junalla tuli heti selväksi, että suunta ja juna oli väärä, joten jouduttiin vaihtamaan seuraavalla asemalla. Onneksi ei oltu leimattu lippuja missään niin pystyttiin suoraan ottamaan samoilla lipuilla uusi juna. Riskinä tietysti, että tarkastaja olisi osunut kohdalle ennen Lelylaan asemaa. Junassa naurettiin Marin junakokemuksille, "siinä oli jalat". Kyllä toiset osaa olla pitkävihaisia pienestä :D 
 

Lentokentällä seurattiin kylttejä autovuokraamoon ja asetuttiin jonoon. Saatiinkin sitten hieman kahdeksan jälkeen avaimet Kia:n, eikä jouduttu maksamaan ylimääräistä, vaikka oltiin myöhemmin kuin piti noutamassa autoa. Tunneli, pitkä käytävä ja hissi matka myöhemmin päädyttiin autoparkkiin 626Y paikalle. Automme odotti siellä kiltisti ja navigaattorien aktivoinnin jälkeen lähdettiin ulkomaailmaan. Miellyttävästi lentoasemalta pääsi suoraan Rotterdamiin vievälle motarille. Auto oli yllättävän mukava ajaa ja liikenne/liikennemerkit niin samanlaisia, että ei paljon tarvinnut onneksi jännittää autolla ajoa :) Kahdesti ajettiin harhaan, mutta en kyllä ymmärrä, miten sellaisista risteyksistä osaa kukaan ulkomaalainen päätyä sinne minne pitäisi päästä - eksymättä.  

Tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin perille Zwijndrecht:n ja parkkeerattiin auto Lidl kaupan lähelle. Käytiin kaupassa palelemassa ja ostamassa kaikki samat ostokset :D. Kassalla ei käynyt luottokortti, ainoastaan maksukortti? Mutta esim. Minun kortissa ei ole edes luotto mahdollisuutta, mutta sekään ei käynyt. Onneksi viereinen kassa otti vastaan käteistä, niin saatiin ruokamme ostettua, olisi muuten ollut Lidewijllä kiukkuisia vieraita.

Autossa nautittiin vähän eväitä ja lähdettiin kohti Lidewijn kotia. Kävi ilmi, että talo oli lähempänä kuin ajattelimme, kun ajettiin kymmenen metriä parkkiruudustamme ja Iitu hihkaisi Des Vauriennes! Auto vain ympäri, samaan ruutuun ja oven taakse. Veimme tuliaisina suklaata ja kahvia :) koiria kotona oli kymmenkunta ja asunnossa oli tosi kiva pohjaratkaisu. Koirat olivat ikään kuin osittaisessa sisäkennelissä.

Pennut olivat tietysti söpöjä! Niitä oli kymmenestä vielä neljä kotona ja päästiin vauva koiria moikkaamaan oikein kunnolla. Vain yksi uros oli enää kotona, kolme muuta olivat narttuja. Pennuilla on pitkät matkat edessään Pohjoismaihin, Espanjaan, Amerikkaan ja yksi saa jäädä äidin kanssa kotiin :) 


Kensi onkin tuolla ylempänä olevassa kuvassa minun sylissäni. Kensiä ei oikein huvittanut seistä ja kaikki pihalla olijat yrittivät (minua lukuun ottamatta, koska olin kameran takana) seisottaa lapsikoiraa vuorotellen, niin, kun kaikki namit sitten oli syöty, syöksyi pentu syliini turvaan. Kyllä walesilapset vaan on niin suloisia! Iitun sylissä on Kensin veli Archie :)

Pentulaatikossa istumisen ja lämpimien juomien tarjoilun jälkeen alettiin kuvata koiria. Todella kauniita/komeita ja mukavia koiria kaikki! Erityisesti Chase (Time Chaser Des Vauriennes) oli omaan mieleeni ja kuten kuvasta näkyy, taisin itse olla ainakin osittain myös ihan hyvä tyyppi Chasen mielestä. 


Pentujen äiti (Trystyn Crime of Passion) oli söpö, kun se ei olisi halunnut istua poseeraamassa pääkuviinsa, niin Lidewij kysyi siltä: Bird? Where's your bird? ja koira katsoi takaisin juuri sellaisella ilmeellä, että vedät nyt kyllä meikäläistä nenästä, mutta toisaalta.., en voi olla aivan varma :D 

Pennuistakin saatiin pienen työn jälkeen hyvät kuvat otettua, Iitun avustaessa :) koirat olivat juuri sitä mitä omin odottanut ja hyvä niin! :) pennut pääsivät vielä hetkeksi riehumaan, ennen kuin meidän jo piti jatkaa matkaa toiseen kennel vierailuumme.

Otettiin kuvien pläräilyn ja pikaruokailun jälkeen nokka kohti Jolandan kotia ja päädyttiin sinne niin aikaisin, että otettiin (Iitu ja Mari ottavat koko ajan - minä rustaan tätä tekstiä ;))  välikuolema teollisuusalueen laitamilla Jolandan asunnon lähistöllä. Vajaan tunnin jälkeen jatkettiin matkaa Jolandan luo, jossa myös Demi oli kahdesta koirasta yhden kanssa kylässä :)

Koko matka on yritetty saada Lidewij nimi sanottua oikein eli äännettynä Lidewai ja autossa keskusteltiin Iitun kanssa asiasta, minä totesin, että se on vaikeaa, kun on aina sanonut Lidewij, johon Iitu sanoi, että makes sense, koska sanotaanhan hänenkin nimensä aalla englanniksi. En meinannut naurultani saada sanottua, niin joo: ai ai tee juu eli Aatu. Todettiin, että niinhän ne ulkomaalaiset voivat luulla, että se sanotaan. Hieman väsynyt porukka... :D Heti kellon soidessa aktivoiduttiin ja lähdettiin ajamaan se muutama hassu sata metriä Jolandan luo.

Jolandan koti sijaitsi upealla paikalla loputtomien omenapuurivien keskellä ja talo kauniine pihoineen oli tosi kivan kokoinen. Koirankuvat seinillä ja erikokoiset koirapatsaat koristivat koko taloa, kuvattuna tietysti springereitä. Jolandan pihalla oli jättimäinen trampoliini ja koirat oli ihan innoissaan sen kanssa, hyppimässä ja leikkimässä sen päällä, tosi hauskan näköistä! :D Jolandan lisäksi paikalla oli Jolandan mies, Demi Kujis sekä sisätiloissa ja vasta loppu päivästä näyttäytyneet Jolandan pojat. Demi omistaa kaksi Jolandan kasvattia ja Demin nuoremman nartun äiti on juuri astutettu ja saa pennut Jolandan kennelnimen alle.

Koiria oli luvattujen kolmen sijaan paikka kuusi ja bonuksena kylässä oli myös sijoituksessa asuva Solo (Tremletts Bell from Kind of Magic). Solo on Jasnan puolisisko (samasta isästä), jotain samaa olin siinä näkevinäni, mutta eritoten Woody (Goldspell Step On Edge) oli kyllä Jasnamainen super vauhdikkaine liikkeineen ja kaiken maailman touhuineen - Woody on Jasnan puolisiskon (samasta isästä) poika. Hauska oli nähdä Woody nyt aikuisena, kun viimeksi olin käynyt kuvaamassa Woodyn Piian (kennel Goldspell) luona, kun se oli noin kuusiviikkoa vanha :)  

Jolanda ja Demi tarjosivat brownieta ja teetä sekä kahvia. Marille olisi ollut tarjolla keksejä, kun pähkinä allergikkona jälkiruokien syöminen on vähän hasardia ulkomailla, näyttäisi olevan niin, että kaikessa on ainakin mahdollisuus pähkinäisyydelle :P Pöydän ääressä keskusteltiin, mistäs muusta kuin koirista. Kielimuuri oli selvempi ja kommunikointi oli vaikeampaa kuin Lidewijn kanssa, mutta onneksi Demi oli paikalla ja osasi paremmin englantia ja toimi siten välillä tulkkina. Koirat ovat kuitenkin hyvä aihe, kun halutaan kiivetä muurien yli ja pärjäsimme hyvin ja luulen, että kaikki ymmärsivät ainakin jotain toisten kysymyksistä ja mielipiteistä :)

Ruokailun jälkeen otettiin tosi kauniissa kohdassa pihalla kuvat koirista. Belle oli hauska, kun sitä inhotti kovasti olla kuvattavana ja teki sen kyllä eleillään ja ilmeillään erittäin selväksi :D Kuvaus tuokion jälkeen otettiin kolme autoa, kaikki koirat ja ihmiset ja lähdettiin ajamaan koirarantaan. Matka kesti n. 20min ja oli jokaisen minuutin arvoinen. Ranta/hiekkakuoppa oli upea, iso alue, jossa ihmiset ja eläimet tarpoivat sileässä valkoisessa hiekassa kilometrejä. Meille kerrottiin, että paikka on kaunis, kun lilat kukat kukkivat hiekkakuopan reunoilla ja koirat saattoivat yleensä käydä myös uimassa, eivät tosin tällä kertaa, koska porukka oli menossa näyttelyyn seuraavana päivänä. Woody teki pistoja kohti uimapaikkaa, mutta oli sitten kiltti poika ja jätti menemättä veteen. Koirilla oli super, super hauskaa ja kyllä kävi kateeksi, kun ajatteli millaisissa koirapuistoissa omat koirat "saavat" juoksennella.

Kävelyn jälkeen istuttiin syömään koirien kanssa ravintolaa, jossa Jolanda ja Arian tarjosivat meille ruoat Demin tulkittua meille, mitä olimme valitsemassa menusta. Ruoka oli hyvää, oltiin syöty kolme viimeistä ateriaa salaattia, niin mukava oli syödä jotain vähän proteiinipitoisempaan! Ruokailun jälkeen oli aika ottaa nokka kohti Rotterdamia ja hyvästelimme uudet tuttavamme sitten moottoritiellä :)

Rotterdamissa vietimme pari tuntia vaeltaen ja Iitu osti pari vaatetta. Auto oli parkissa keskustan alla parkkihallissa, jossa vierailumme maksoi neljä euroa! Rotterdamista suunnattiin tankin kautta lentokentälle palauttamaan auto ja otettiin junaliput omalle asemallemme. Hotellilla oltiin hieman jälkeen 23 ja aika pian käytiinkin sitten jo nukkumaan. Sunnuntaina katseltiin ympärillemme Amsterdamin pohjoisosassa ja lentokentällä olimme ennen yhtä, kotimatka alkoi teknisenvian vuoksi vasta puoli kolmelta luvatun kahden sijaan ja Suomessa oltiin puoli kuuden aikaan :)

Ihan erilainen reissu kyllä tällainen ja todella kiva toteutus, tuntui, että maan todella sai nähdä, kun kävi vielä autolla ajaen paikallisten kodeissa. Kiitos Lidewijlle ja Jolandalle, kun saimme tulla vierailulle ja tervetuloa Suomeen! ;)