Kaksi Kansalaista

Kuura on ilo. Sillä on kokoajan energiaa ja puuhailtavaa. Kotona lelukori on saanut aivan uusia ulottuvuuksia, kun Kuura puuhailee sen kanssa. Hittejä ovat kaikki pienet ja vinkuvat lelut. Käytännössä kaikki lelut käyvät, mutta parhaimpia ovat pieni ankka ja pieni sorsa. Molemmat luonnollisesti vinkuvat. Se on maailman suloisin, kun se viihdyttää itseään ja heittelee itselleen leluja. Kuura tuli meille yllättäen. Olin itsenäisyyspäivän näyttelyssä Tampereella ja kotiin tultuani etsin nopeasti silmissä vilahtaneen päivityksen siitä, että Malinin nuori narttu Prim etsii kotia. Näytin päivityksen Ollille ja kysyin, että mitä mieltä hän olisi, jos kysyisin oliko Kuura jo löytänyt uuden kodin. Olimme nähneet Kuuran syksyllä Ahvenanmaalla, kun olimme käymässä Malinin luona. Olli katsoi tekstin ja totesi, että "kysytään vaan". Olli on ollut jo pidempään valmis kolmanteen koiraan. Itse olen ollut sillä kannalla, että 10v ja 14v ovat liian vanhoja ottamaan pennun asumaan kanssaan. Kuu

Koirat ovat voineet hyvin. Vanhuuden vaivoja on tietysti jonkin verran, mutta se nyt on aika luonnollista, kun kyseessä on kohta 10v ja 14v koirat. Bianca on varmaan melkein kuuro, paljon ottaa vinkkejä Jasnalta ja ihmisiltä reagoinnin avuksi. Talvi on aina ollut Biancalle mieluinen vuodenaika joten on tosi kiva, että myös etelään tuli tänä vuonna lunta. Talvella ell totesi, että munuaisarvoissa alkaa näkyä, että B on syönyt pidemmän aikaa kipulääkkeitä. Niitä sitten vähennettiin ja ilmeisen onnistuneesti, koska kivut eivät ole palanneet. Joka toinen päivä B syö yhden neurontinin ja liikkuminen tai hyppääminen ei tuota hankaluuksia. Ihossa on muhkuroita, pahkuroita ja syyliä, mutta sekin on vanhalle koiralle aika ymmärrettävää. Yhdessä nisässä ja kaulan sivussa on myös kovempi ja isompi massa.  Ell on todennyt, että niitä pitää vaan tarkkailla. Koira on myös 13v11kk vanha, joten ei sitä enää leikkaamaan ja kuntouttamaan lähdetä. Menemme tässä vaiheessa herkällä tarkkailulla ja ell suos

Tämä blogin pitäminen on jäänyt aivan totaaliseen paitsioon. Koirat elelevät vakaata ja rauhallista senioreiden elämää. Ne ovat kotiutuneet hyvin Helsinkiin ja Jasnakin kipuili yksinoloa vaan viikon verran. Jasna on muuttanut elämässään kolmesti, tavallaan neljästi ja parin viikon epävarmuuden täyttämää ajanjaksoa lukuunottamatta kotiutuminen on mennyt upeasti. Voi tietysti myös olla, että omat odotukset ovat sopivan matalalla, tai lääkitys ja ikä ovat auttaneet tarpeeksi.  Bianca on 13,5-vuotias ja heinäkuun loppupuolella sillä oli outoja vatsaoireita ja luulin, että nyt se on menoa. Sattui vielä niin, että oireet alkoivat viikkoa ennen kuin olisi ollut Tarun kuoleman vuosipäivä, joten maalailin heti piruja seinille. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin vaan ummetuksesta. Varmuuden vuoksi vaihdettiin ruoka viljattomaksi ja nostettiin kipulääkitys kahteen tablettiin päivässä. En tiedä olisiko se ollut tarpeen, mutta ell sanoi jo vuosia sitten, että tarpeellisella annoksella menette. Bianca my

Olin itse työmatkalla Joensuussa, kun sain Ollilta puhelun ja kuulin tarinan siitä, miten eläinpelastusyksikkö sekä palokunta kävivät auttamassa Jasnaa. Oltiin koirien kanssa lenkillä Malminkartanossa ja Jasna tapansa mukaan meni tutkimaan jännittävää putkea tien vieressä. Sinne se ryömi sisään ja vähän ajan päästä kuului pieni molskahdus ja sen perään uikutusta. Putki oli siis johtanut kaivoon ja siinä kohtaa pieni pudotus, niin ei päässyt takaisin. Olli oli itse yrittänyt mennä Jasnan perään ja auttamaan sitä kaivosta, mutta ei ollut mahtunut putkeen, joten ei auttanut muuta kuin soittaa hätäkeskukseen, josta vartin päästä saapui eläinpelastusyksikkö apuun. Oltiin veljen kanssa jo paikannettu kaivo hiekkatien alta missä Jasna oli ja kaivettu se esille. Kansi tietysti oli umpijäässä ja sitä piti paukuttaa rautakangella ja pajavasaralla että saa auki. Tässä vaiheessa eläinyksikkö oli hälyttänyt ihan palokunnan ison auton paikalle apuun, kun niillä oli paremmat työkalut. Palokun

Ajattelin aamulla olevani paikalla ihan hyvissä ajoin, mutta kehän laidalla huomasin, että siinä oli jo paras uros loppumassa. Siis tuomari oli arvostellut 40 minuutin aikana yli 20 koiraa! Yleensä saa hyvinkin varata tunnin 15 koiran arvosteluun, joten oli todella tehokas tyyppi arvostelemassa. Onneksi oli tuttuja, joiden koiria olivat ne pari, joita en kerennyt kuvaamaan ja joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Sain sitten jälkikäteen niistä kauniit seisotuskuvat kehässä vielä otettua, onneksi ihmiset haluavat kuvia koiristaan! Pitäisi varmaan mennä aikaisemmin, mutta, kun 90% ajasta joutuu aina odottamaan kehää, niin vaikea arvoida, että milloin sitä ei sitten pidäkään odottaa. Loppu hyvin kaikki hyvin, seuraavat näyttelyt ovat joulukuussa. Itsenäisyyspäivänä suunnataan Tampereelle, sitten messariin ja kaiken lisäksi Tukholmaan, jossa on 50 walesia 15.12, joten paljon kuvaamista vielä loppu vuoteen. En pääse ensi keväänä Cruftsiin, joten pitää vähän kompensoida etukäteen. Ollaan sov

Lähinäyttely pitää tietenkin hyödyntää. Kehä oli reilun tunnin myöhässä, joten vähän harmitti, että olen niin ajoissa. Kuvausolosuhteet olivat erinomaiset, koska pääsin tuomarin pöydän viereen, valoa riitti ja matto oli sininen, mikä on aina edullinen alusta walesille. Jyväskylän näyttelyn kuvagalleria .