Jasnalla on ihana tapa leikkiä yksin vanhempieni pihalla. Tällä kertaa se otti luun ja heitteli sitä ilmaan, nappaili sitä kiinni ja poukkoili pitkin poikin pihaa :) Se on niin söpö! Se ei tarvitse ketään kanssaan ulos, se leikkii yksin ja pitkiä, pitkiä aikoja kerrallaan. Se raapii ovea ja vilkaisee ihmistä, ovea ja ihmistä, heiluttaa häntää. "Pääsenkö ulos leikkimään?" ja sitten se juoksee ulos lelunsa kanssa/ottaa lelun pihalta suuhunsa ja jatkaa leikkejään :)
Ensimmäinen vuoteni 10 vuoteen, kun minulla ei ole Tarua ja ensimmäinen vuoteni, kun minulla on Jasna. Onni on myös saada pitää Binkkkuni edelleen kanssani :) Toivottavasti seuraavasta vuodesta ei tule yhtä surullinen, mutta tapahtuma rikas siitä saa tulla!
Kommentit