Käytiin pyörähtämässä Ahvenanmaalla koirien kanssa viikonloppureissulla. Koirat riemuisivat pitkistä metsälenkeistä ja meren rannassa kahlaamisesta, vaikka vesi alkoikin omiin sormiin tuntua jo kylmältä. Onneksi yltiömääräinen juokseminen ilmeisesti piti koirat lämpimänä ja tyytyväisinä.
Reissun ehdoton kohokohta oli Kuuran isän Aramiksen tapaaminen. En ollut ennen nähnyt Kuuran isää ja se vaivasi minua, koska olen nähnyt yli 2600 walesia, mutta en yhden oman koiran isää. Nyt sekin puute on korjattu, kun Heidi puolisoineen toivotti meidät tervetulleeksi ja pääsimme heidän pihalleen tapaamaan Aramiksen. Tuisku ja Kuura leikittivät vanhaa herraa ja puheiden perusteella Kuurassa on kyllä paljon samaa kuin isässään.
Sunnuntaisen Eckerön näyttelyn osalta kuviot eivät menneet aivan putkeen, kun autosta puhkesi rengas ja myöhästyimme Tuiskun kehästä. Kuura ehti onneksi Malinin kanssa kehään ja sai kaivatun CACIB:nsa! Tuisku oli mukana lähinnä saamassa kokemusta ja saimme pennulle kuitenkin vielä arvostelun ja tuomarikin harmitteli auto-ongelmiamme ja sanoi, että Tuisku olisi saanut hyvän laatuarvostelun häneltä, jos olisi ehtinyt kehään. Pääasia, että Kuura kuitenkin kerkesi paikalle.
Kuura on jo kokenut matkustelija, mutta Tuisku jakaa yllättää positiivisesti. Se ei pelkää tai säiky mitään, vaan painaa menossa mukana kuin vanha tekijä ja on niin positiivinen ja iloinen kaikkia ja kaikkea kohtaan. Sillä on kyllä ehdottomasti kultaisin ja ihanin luonne kaikista omistamistani waleseista tähän mennessä.
Kommentit