Facabookissa potentiaalinen uusi walesin ostaja kysyi, miksi hankkia walesi/miksi ei. Innoistuin pohtimaan asiaa ja kirjoitin alla olevan vastauksen.
Kolmen
wss nartun verran on kokemusta takana ja täytyy sanoa, että en kyllä lähtisi
enää rotua vaihtamaan. Walesi vie kyllä mennessään ja yhteen on vaikea lopettaa
;) Itse olen myös hurahtanut muiden waleseihin ja olen kuvannut waleseja nyt
monta vuotta, vain koska nautin wss ihmisten seurasta ja walesien kanssa
olemisesta! Omista koiristani kaksi on kasvanut pentuaikansa kotona ja yksi kenneltiloissa,
koirat ovat kaikki eri linjoista ja ompa myös yksi ulkomaanihme.
Kaikki kolme narttuani ovat olleet luonteiltaan aivan erilaisia.
Yksi ei hätkähtänyt mitään, yksi kavahtaa vähän kaikkea ja yksi menee muiden
esimerkin mukana, eli pelkää/ei reagoi riippuen kanssakulkijoista. Koulutuksella
ja totuttamalla saa paljon aikaan, kuten muissakin roduissa (kuvittelisin). Walesit
ovat kyllä kaikki sellaisia persoonia, että erot huomaa jo varhaisessa
vaiheessa. Säikyn narttuni suurimmaksi syyksi olen aina laittanut kenneltiloissa
kasvamisen, vaikka varmasti geeneilläkin on osuutensa asiassa. Onneksi ikä ja
koulutus ovat auttaneet ja koira toimii nykyään hyvin J
Kaikki koirat on tykänneet tehdä yhdessä ja hyvin nopeasti
ovat oppineet esim. pillin ja naksuttimen idean. Positiivisella vahvistamisella
walesi kyllä oppii tosiaan parhaiten, kuten edelläkin mainittiin ja kaikki
omani ovat kyllä olleet kovasti lelujen/namien perään ja kumpikin on toiminut
erinomaisesti palkintona. Ottamatta kantaa siihen miten yksilökohtaista on
walesin tottelevaisuus, niin kyllä itse olen ainakin saanut kaikki walesini
pysähtymään vapaana käskystä (oli edessä koira, lintu tai jänis). Ovat olleet
niin minun perään, että parhaaksi taktiikaksi on osoittautunut se, että lähtee
vain itse pois ja kutsuu luokse. Saattaa osittain olla, että esim. mökillä
saavat jahdata sorsia sydämensä kyllyydestä ja ovat oppineet, ettei niitä saa
jahtaamalla kiinni, niin ovat lakanneet yrittämästä :)
Walesilla on energiaa joskus jopa hössöttämiseen saakka,
mutta itse olen nähnyt sen aina hyväntahtoisena hölmöytenä ja oikein
kanavoituna (meillä on ahkerassa käytössä aktivointilelut/-pallot ja -pelit ja
tavalliset lelut) se ei ainakaan meillä ole ollut ongelma. Walesi tykkää olla
mukana ja läsnä (yritäpä mennä vessaan yksin!) ja luulee mahtuvansa
erinomaisesti syliin. Nukkuma-asennoista walesit saavat myös tyylipisteitä,
täydellisen pyöreästä pallosta aina täysin levittäytyneeseen selällään olevaan
koiraan.
Meillä koirat käyvät kaikki lenkkinsä irti (3xpv) ja
sopivilla keleillä juoksevat pyörän kanssa (n. 1v-1,5v ovat aloittaneet ja
tykkäävät kovasti, vaikka totuttelu tietysti aloitettu nuorempana). Walesi, kun
pääsee irti, on niin täysin selvää, että se on sitä miten walesi haluaa liikkua
ja siitä se eniten nauttii. Myös omistajan on pakko nauttia, kun näkee koiran
niin onnellisena :) Kaikki ovat myös tykänneet kovasti vedestä ja mökillä niitä
pitää houkutella välillä kuivumaan! Walesi on myös mitä mukavin matkakumppani,
omat koirat on olleet lentokoneesta, laivasta, moottorikelkasta, metrosta aina
autoon asti kaiken kyydissä ja ikinä ei ole ollut mitään ongelmia.
Omat walesini ovat aina tuntuneet pitävän enemmän oman
rotuistensa seurasta, kyllä leikit onnistuu muidenkin kanssa, mutta samaa
intensiteettiä, ymmärrystä ja leveliä ei yleensä saavuteta. Walesi tuntuu olevan
myös koira, jolla on aina pilke silmäkulmassa. Milloin tervehditään
ulkomaailmaa ikkunalaudalta, milloin istutaan tiskialtaassa tai seisotaan
pöydällä. Useimmissa walesissa vaikuttaa olevan kiipeilijän vikaa ja monesta
olisi lukkosepäksi (omistajien harmiksi). Walesiperheen kodin tuntee usein
pystyy käännetyistä ovenkahvoista tai erikoisista pihaportin
lukitusviritelmistä sekä tietysti karvasta. Tuntuu, että, vaikka kuinka imuroi,
niin karvaa on aina ja kaikkialla, paitsi näyttelyyn mennessä koiran päällä.
Walesi kantaa myös ihailtavan määrän lähimaastoa turkissaan ja tassuissaan
sisälle ja ei pelkää (haiseviakaan) ojia. Trimmaaminen kannattaa myös suorittaa
tasaisin väliajoin, niin ei ole niin työläs urakka itselle tai trimmaajalle.
Tiivistäen sanoisin, että mikäli haluaa elämäänsä seikkailua,
vauhtia ja vaaratilanteita (ja paljon mukavia walesi-ihmisiä) ja on valmis intensiiviseen
huomion- ja liikunnantarpeeseen, niin walesi on ehdottomasti oikea rotuvalinta.
Kommentit