Jasnan eroahdistuslääkitys päätettiin muuttaa toisen
lääkkeen avulla kokonaan uudeksi. Siirtymäväli oli vain pari viikkoa, että
nähtäisiin toimisiko lääke. Lääkäri sanoi, että mikäli lääke ei ota
toimiakseen, niin, sitten alkavat vaihtoehdot olla hyvin vähissä. Otettiin
sitten uusi, Seronil, niminen lääke käyttöön ja kokeiluun. Pari viikkoa vähän
taannuttiin, mutta sitten… ihme ja kumma. Lääke alkoi toimia Clomicalmia
paremmin ja Jasna… Jasna… osasi olla yksin. Koira, joka ei ole ikinä osannut,
osasi yhtäkkiä.
Ell totesi, kun Jasna kävi ekan kerran siellä
konsultoinnissa ja tutkimuksissa lääkkeen aloitusta, että tälle koiralle on
tosiaan kokeiltu kaikkea. Jouduin kirjoittamaan kirjeen, jotta Jasnaa hoitanut
kaverini saisi asiat kerrottua siellä oikein. Jasnan kanssa olen tosiaan kyllä
koittanut kaikkea ja sitten on niitä ilkeämielisiä ihmisiä, niitä harvoja,
joille on ongelman laajuudesta kertonut, jotka kommentoivat selän takana: ”onko
se viety jo piikille, tuskin jaksaa katsella tai yrittää sen kanssa”. Todella
ikävää ja tarpeetonta, eikä oikeastaan kuulu kenellekään muulle kuin sille
porukalle, jonka kanssa Jasna asuu ja tietysti yritin aivan kaiken. Olin vähän
liiankin lääkevastainen tässä asiassa, olisi pitänyt taipua ja nyt eron
nähdessä huomaa, miten se koirakin on tyytyväisempi olemiseensa. Kolmekymmentä
euroa reilusta kolmesta kuukaudesta koiran ja minun mielenrauhaa ei ole paljon,
ei sitten yhtään. Onneksi lääke löytyi ja alkoi toimia, näyttää siltä, että
Jasnan yksinolo toimii kunnolla ensimmäistä kertaa oikeastaan, ikinä.
Kommentit