Kuura on yllättäen keksinyt, että se ei tykkää uida yksin. Se ui kyllä, kun sille heittää jotain tai Olli menee veteen edeltä, mutta ei tykkää mennä yksin. Sitä joutuu maanittelemaan veteen ja se ei esimerkiksi hyppää laiturilta uimaan sorsien perään, vaikka käykin ne hätyyttelemässä pois laiturilta istumasta. Se ui muiden koirien kanssa mielellään ja innokkaasti. Se myös ui mielellään, kunhan se muistaa, että se tykkää uida. Ensimmäinen kerta on vaikea, mutta toinen --- kolmaskymmenes on helppoja ja se tarjoaa uimaan menoa ja vinkuu innosta ja menee jo odottamaan veteen, että heitämme sille jtn. En oikein ota selvää, mikä hänen ongelmansa veden kanssa siis on, mutta ehkä se tästä selvinnee. Toivottavasti ennen taippareita.
Päätimme aidata pihamme, jotta Kuuran olisi mahdollista ulkoilla ongelmitta sekä taka- että etupihalla. Nyt vain toinen puoli pihaa on aidattu. Olli on ottanut siis vasaran, sahan ja muut tykötarpeet haltuun ja aita onkin nyt valmistunut oikein hienoksi ja walesin kestäväksi!
Kuura tykkää uida kavereiden kanssa, kuten jo edellä todettiinkin. Pari hellepäivää takana, joten on hyvä käydä lenkin jälkeen uimassa ja viilentymässä.
Kotimme lähistöllä on myös kivoja maisemia, joissa kävellä koiran kanssa. Koirapuistoja on useita, samoin jokia ja metsätilkkujakin löytyy. On myös paljon peltoja ja hiekkateitä, joilla koiraa kävelyttää.
Kuura on nauttinut mökkeilystä ja pysyy jo viime vuoteen verrattuna tosi hyvin pihassa. Meillä ei ole aidattu mökin ympäristöä, joten koiralta vaaditaan tiettyä itsehillintää, että se ei vaella pihasta omiin puuhiinsa.
Kuura on kyllä kerran ottanut omatoimiretken serkkuni talotyömaalle vajaan kilometrin päähän mökiltämme. Olimme päivällä käyneet työmaalla, jossa Olli oli viikonloppuna mukana työnteossa ja palasimme kävellen hiljaista mökkitietä sitten mökillemme. Tiskasin ja jossain vaiheessa tajusin, että koiraa ei näy missään. Samalla hetkellä Olli sitten soitti, että arvaa kuka ihan rauhakseen on yksinään tulossa talolle. Kuura oli ottanut omatoimilenkin ja tuli sitten Ollin mukana illalla takaisin mökille. Onneksi tiellä menee harvoin autoja, vaikka Olli totesi, että Kuura oli kipitellyt kilttinä tyttönä tien laitaa...
Kuura tykkää päivystää järvelle päin. Siellä on ilmeisesti mökin parhaat näköalat. Hauskaa on, että samasta paikasta ovat tykänneet myös aivan kaikki aiemmatkin koirani. Ilmeisesti juuri tuossa kohdassa pihaa on sitä jotain. Pitänee tehdä koirista kollaasi tuosta kohdasta.
Kuura on hyvin leikkisä ja se tykkää erityisesti painia ja nujuta Ollin kanssa. Kaikista riemukkainta hänestä on, jos Olli jahtaa häntä karhukävelyä tehden ja sitten antaa heittäytyä nurmikolle päälleen. Kuura ymmärtää onneksi olla käyttelemättä hampaitaan liian kovakouraisesti.
Kuura on innokas veneilijä ja on tänä kesänä oppinut olemaan oikein kärsivällisesti ja nätisti veneessä. Emme viime vuonna oikeastaan veneilleet, joten eipä Kuuralla ollut mahdollisuuttakaan oppia olemaan veneilyreissulla. Se istuu enimmäkseen haistelemassa ja välillä sylissä. Hyppää myös oikein nätisti veneeseen ja sieltä pois, jos sille antaa luvan käydä, vaikka pidemmän veneilyn aikana rannassa tarpeillaan.
Kommentit