Kuura on ilo. Sillä on kokoajan energiaa ja puuhailtavaa. Kotona lelukori on saanut aivan uusia ulottuvuuksia, kun Kuura puuhailee sen kanssa. Hittejä ovat kaikki pienet ja vinkuvat lelut. Käytännössä kaikki lelut käyvät, mutta parhaimpia ovat pieni ankka ja pieni sorsa. Molemmat luonnollisesti vinkuvat. Se on maailman suloisin, kun se viihdyttää itseään ja heittelee itselleen leluja.
Kuura tuli meille yllättäen. Olin itsenäisyyspäivän näyttelyssä Tampereella ja kotiin tultuani etsin nopeasti silmissä vilahtaneen päivityksen siitä, että Malinin nuori narttu Prim etsii kotia. Näytin päivityksen Ollille ja kysyin, että mitä mieltä hän olisi, jos kysyisin oliko Kuura jo löytänyt uuden kodin. Olimme nähneet Kuuran syksyllä Ahvenanmaalla, kun olimme käymässä Malinin luona. Olli katsoi tekstin ja totesi, että "kysytään vaan". Olli on ollut jo pidempään valmis kolmanteen koiraan. Itse olen ollut sillä kannalla, että 10v ja 14v ovat liian vanhoja ottamaan pennun asumaan kanssaan. Kuura oli siis täydellinen kompromissi. Nuori narttu, joka oli tottunut asumaan laumassa. Laitoin siis Malinille viestin. Kävi ilmi, että Kuura ei ollut vielä löytänyt kotia.
Maksoimme Kuuran ja päätimme, että kätevintä on luovuttaa hänet sitten Messukeskuksen näyttelyn jälkeen, kun Malin tulisi joka tapauksessa Helsinkiin. Mietimme Ollin kanssa nimiä ja jatkoon pääsivät Ninni ja Kuura. Itse olin avoin molemmille, mutta Kuura miellytti sitten lopulta meitä molempia enemmän. Kuura sopi loppuvuodesta syntyneelle koiralle ja, kun Kuura tuli koko Helsinki oli lumen peitossa ja puut valkoisina kuurasta.
Osallistuin itse messarin näyttelyihin totuttuun tapaan. Kuura oli myös ilmoitettu kasvattajansa Malinin toimesta molemmiksi päiviksi. Sovimme, että parempi on luovuttaa Kuura meille vasta sunnuntaina, että näyttelyt eivät mene suurien muutosten takia pilalle. Kuura on omaan silmään todella kaunis koira. Lauantaina ei tullut juniorititteliä, mutta sunnuntai yllätti positiivisesti ja serti sekä titteli tulivat hienolla PN2-sijoituksella!
Kuura oli aika jännittynyt tullessaan ja aivan hämmentynyt uudesta ympäristöstään. Lastenvaunut, pulkat, kymmenet erirotuiset koirat, valjaat pannan sijaan, uudet ihmiset, uudet laumanjäsenet, uusi nimi ja uusi kieli kaiken lisäksi. Kuura ei myöskään oikein halunnut syödä, kulki häntä koipien välissä pihalla ja ei suostunut tekemään tarpeitaan ulkona. Ainoa mikä sujui oli nukkuminen ja leikkiminen.
Olli jäi sopivasti joululomalle, kun Kuura saapui. Kuura ja Olli ovatkin onnistuneet lähentymään huomattavan nopeasti. Kuura on päässyt mukaan eläinkauppaan, asentamaan autotalliin, kyläilemään ja autoilemaan. Kaikki ainoana koirana, mikä tekee aina laumassa eläneelle koiralle varmasti hyvää.
Vuosi sitten syksyllä seurasin tiiviisti Kuuran pentueen kasvua ja monesti avasin Kuuran kuvan eteeni. Silloin sanoin Ollille, että mikäli vanhemmat narttumme eivät olisi niin vanhoja niin tuon pennun haluaisin meille. Joten, kun Kuura etsi uutta kotia tuntui se ikäänkuin kohtalolta.
Kuuran ensimmäinen oma lelu "Otus" eli vauhdikkaan, mutta erittäin lyhyen elämän :D Kuura on saanut monta nimeä lyhyen elämänsä aikana. Primula, Prim, Nimi, Kuura, Kuukulkija, Kuumatkaaja, Kuu, Mangusti ja Lupsu. Sillä on hauska tapa lähteä nuolaisemaan ihmistä, niin, että se lupsauttaa kuuluvasti. Mangusti se on siksi, että se makailee korvat levällään maassa ja koukistaa etujalkansa rinnan päälle. Kuu, Kuulkulkija ja Kuumatkaaja nyt vaan tulevat sen omasta nimestä.
Ihmisten kanssa Kuura tulee hyvin juttuun, Koirien kanssa se on hieman epävarma ja esimerkiksi koirapuistossa pitää ensin haukkua ja katsella kauempaa ennen leikkiin ryhtymistä.
Bianca ei ole pahemmin välittänyt Kuurasta, Jasna on ollut Kuurasta mielissään. Mitään suurempia rähinöitä ei ole tullut, tappeluita ei yhtään ja Kuura on kotiutunut tosi hyvin. Väillä kannattaa tehdä päätöksiä nopeasti.
Kommentit