Olin itse työmatkalla Joensuussa, kun sain Ollilta puhelun ja kuulin tarinan siitä, miten eläinpelastusyksikkö sekä palokunta kävivät auttamassa Jasnaa.
Oltiin koirien kanssa lenkillä Malminkartanossa ja Jasna tapansa mukaan meni tutkimaan jännittävää putkea tien vieressä. Sinne se ryömi sisään ja vähän ajan päästä kuului pieni molskahdus ja sen perään uikutusta.
Putki oli siis johtanut kaivoon ja siinä kohtaa pieni pudotus, niin ei päässyt takaisin. Olli oli itse yrittänyt mennä Jasnan perään ja auttamaan sitä kaivosta, mutta ei ollut mahtunut putkeen, joten ei auttanut muuta kuin soittaa hätäkeskukseen, josta vartin päästä saapui eläinpelastusyksikkö apuun.
Oltiin veljen kanssa jo paikannettu kaivo hiekkatien alta missä Jasna oli ja kaivettu se esille. Kansi tietysti oli umpijäässä ja sitä piti paukuttaa rautakangella ja pajavasaralla että saa auki. Tässä vaiheessa eläinyksikkö oli hälyttänyt ihan palokunnan ison auton paikalle apuun, kun niillä oli paremmat työkalut. Palokunta saepui paikalle ja alettiin avaamaan kantta, kunnes huomasin, että Jasnan ääni kuuluu jotenkin vaimeammin putkesta.
Ääni paikannettiin seuraavaan kaivoon n. 10m päähän, oli ryöminyt seuraavaa putkea pitkin ääntä pakoon ja päätynyt toiseen kaivoon. Jasna itki kokoajan siellä kaivossa, mutta ääni rauhoittui aina kun huhuilin sille. Lopulta kolmen vartin operaation jälkeen saatiin se toinen kaivo auki ja siellä kyyhötti ehkä surkeimman näköinen koira mitä voi olla, pelokkaana ja läpimärkänä. Mua pyydettiin nostamaan se sieltä ylös, kun meinasi paeta pelottavia palomiehiä takaisin putkeen, mistä oli kaivoon päätynyt, mutta sanoin sen nimen niin se kääntyi takaisin mun äänen suuntaan. Mut nähdessään se nousi heti putkea vasten ja pyysi että autan ylös. Kurotin sitä vastaan, kun se oli kahdella jalalla kaivon seinää vasten tulossa. Sain nostettua Jasnan ylös, kiiteltiin ja yksi palomies halusi ottaa meistä kuvan. Nyt kotona pestynä ja kuivattuna ja kaikki hyvin.
Tunnin Jasna siellä kaivossa oli, hätäpuhelu tehtiin 14.12 ja 15.07 Ollin veli viestitti, että koira pelastettu. Bianca oli tietysti ollut myös mukana, mutta Ollin äiti oli hakenut sen pois, kun pelastajat tuli paikalle. B oli ollut hämmentynyt ja hätäinen Jasnan puolesta, joten Olli oli nähnyt parhaimmaksi, että se viedään kotiin.
Eli loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin, vaikka aika dramaattinen kokemus oli varmasti Jasnalle, pitää ruveta vähän rajoittamaan noita sen putkiin ryömimisiä...
Oltiin koirien kanssa lenkillä Malminkartanossa ja Jasna tapansa mukaan meni tutkimaan jännittävää putkea tien vieressä. Sinne se ryömi sisään ja vähän ajan päästä kuului pieni molskahdus ja sen perään uikutusta.
Putki oli siis johtanut kaivoon ja siinä kohtaa pieni pudotus, niin ei päässyt takaisin. Olli oli itse yrittänyt mennä Jasnan perään ja auttamaan sitä kaivosta, mutta ei ollut mahtunut putkeen, joten ei auttanut muuta kuin soittaa hätäkeskukseen, josta vartin päästä saapui eläinpelastusyksikkö apuun.
Oltiin veljen kanssa jo paikannettu kaivo hiekkatien alta missä Jasna oli ja kaivettu se esille. Kansi tietysti oli umpijäässä ja sitä piti paukuttaa rautakangella ja pajavasaralla että saa auki. Tässä vaiheessa eläinyksikkö oli hälyttänyt ihan palokunnan ison auton paikalle apuun, kun niillä oli paremmat työkalut. Palokunta saepui paikalle ja alettiin avaamaan kantta, kunnes huomasin, että Jasnan ääni kuuluu jotenkin vaimeammin putkesta.
Ääni paikannettiin seuraavaan kaivoon n. 10m päähän, oli ryöminyt seuraavaa putkea pitkin ääntä pakoon ja päätynyt toiseen kaivoon. Jasna itki kokoajan siellä kaivossa, mutta ääni rauhoittui aina kun huhuilin sille. Lopulta kolmen vartin operaation jälkeen saatiin se toinen kaivo auki ja siellä kyyhötti ehkä surkeimman näköinen koira mitä voi olla, pelokkaana ja läpimärkänä. Mua pyydettiin nostamaan se sieltä ylös, kun meinasi paeta pelottavia palomiehiä takaisin putkeen, mistä oli kaivoon päätynyt, mutta sanoin sen nimen niin se kääntyi takaisin mun äänen suuntaan. Mut nähdessään se nousi heti putkea vasten ja pyysi että autan ylös. Kurotin sitä vastaan, kun se oli kahdella jalalla kaivon seinää vasten tulossa. Sain nostettua Jasnan ylös, kiiteltiin ja yksi palomies halusi ottaa meistä kuvan. Nyt kotona pestynä ja kuivattuna ja kaikki hyvin.
Tunnin Jasna siellä kaivossa oli, hätäpuhelu tehtiin 14.12 ja 15.07 Ollin veli viestitti, että koira pelastettu. Bianca oli tietysti ollut myös mukana, mutta Ollin äiti oli hakenut sen pois, kun pelastajat tuli paikalle. B oli ollut hämmentynyt ja hätäinen Jasnan puolesta, joten Olli oli nähnyt parhaimmaksi, että se viedään kotiin.
Eli loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin, vaikka aika dramaattinen kokemus oli varmasti Jasnalle, pitää ruveta vähän rajoittamaan noita sen putkiin ryömimisiä...
Kommentit