Käytiin vanhemmillani syömässä ja Biancalle tuli halipula, kuten yleensä ja se uuvutti Ollin vikinällään ja kyllä miellytti, että pääsi kylmältä lattialta ylös pöydän ääreen. Halusin mennä käymään Haagan alppiruusupuistossa, Kanukalliontiellä, yhtenä iltana ja lähdettiinkin sitten koirien kanssa sinne iltakäynnille. Mitään sisäänpääsymaksua ei oteta, aukioloaikoja ei ole ja koirat ovat tervetulleita. Oli kyllä hienoimpia puistoja, joita olen ikinä nähnyt ja tuoksu oli huumaava. Kukkia oli niin paljon ja ne olivat niin korkeita, että tuntui, kuin olisi ollut jossain kauempanakin ulkomailla tai lastensatukirjassa. Kävijöitä ja muita koiraihmisiä oli paljon, tytöt käyttäytyivät erinomaisesti ja oli vissiin niistäkin jännää kävellä pitkospuilla ja ihan uudessa paikassa. Omituista, että olen asunut näin lähellä moista paikkaa, monta vuotta, eikä ikinä ole tullut käytyä. No, tulipahan sekin epäkohta korjattua, kun Olli oli heti valmis lähtöön ja tiesi sen lisäksi, minne suunnata auton nokka.
Kommentit