Kiireinen koirapäivä ja Elonkerjuun pennut

Herättiin aamusta aikaisin jotta kerettäisiin aamulennolle. Koirat olivat heti valmiita lähtöön ja kamojen pakkauksen jälkeen ajettiin sorsastuskohteeseen, ajomatka ei ollut kuin alle kymmenen minuuttia. Mentiin samaan paikkaan kuin edellisenä iltana. Todella kätevää, kun on metsästysmaastot ihan vieressä, eikä tarvitse mennä mihinkään toiselle puolelle maata. Etuja, kun asuu maaseudulla!

Saavuttiin sorsastuspaikalle ja onnistuttiin pelästyttämään kaksi sorsaa ilmaan, niin, että ne lensivät puiden yli väärään suuntaan metsästäjien näkökulmasta katsoen. Olisi pitänyt ottaa yksi ampuja meidän kanssa heti mukaan, eikä mennä eri erissä, mutta mistä sen olisi voinut silloin tietää. Kaksi taas ampaisivat matkaan niin, että lensivät matalalla ja kaukana, joten niitäkään ei onnistuttu saamaan alas. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kovin kaukana. 

 

No sitten odotettiin ja toivottiin lisää lintuja, mutta niitä ei sitten siihen hätään enempään suostunut ilmestymään paikalle. Kierrettiin lammet muutamaan kertaa ja toivottiin edellisen illan sukeltajan paikalle ilmestymistä, mutta ei onnistunut. Koirat kävivät reippaasti uimassa ja Marikin pääsi kahlaamaan keskelle lampea. Tiukan aikataulumme takia, kun oltiin tosiaan päätetty mennä koiranäyttelyyn ja tapaamaan Elonkerjuun pentuja Seinäjoen keskustan lähelle, päätettiin kokeilla muutamaa muuta paikkaa, jos sieltä löytyisi paremmin mitä tahansa ammuttavia lintuja.
 

 

 

Käytiin joella katselemassa lintuja, mutta sielläkään ei onnistanut. Jotain siellä liikkui, mutta ei mitään, mikä olisi meitä lämmittänyt. Jokin koiraihmisten tapahtuma siellä oli menossa, joten ehkä sorsat olivat niiden ammuntaharjoituksia paenneet. Siirryttiin vielä sitten kerran ja tultiin isoille peltoalueille, jossa sitten melkein heti autojen jättämisen jälkeen saatiin näkyiin useampi kyyhky. Niistä kaksi tuli myös taivaalta alas! Koirat toivat molemmat Marille ja nyt voin sanoa olleeni, myös kyyhkyjä metsästämässä. Kiva nähdä, miten koirien pitää toimia ja mitä niiden pitäisi tehdä, helpompi kouluttaa omia koiria tekemään oikeita asioita siellä oikeissa tilanteissa. Kyllähän koulutusoppaat kertovat asioita, mutta helpompi hahmottaa, kun näkee koirat tositoimissa itse.  

 

 

Pelloilta Börje löysi keitettyä kyyhkyä ja toi senkin Marille, luut otettiin irti ja koirat saivat syödä saaliinsa itse. Jollakulla oli varmaan se ollut eväänä ja kilttinä otuksena, Börje toimitti senkin Marille. Kätevää, kun Börje noutaa linnun, niin se on jo valmistettu, heh. Lähdettiin pellolta viemään koiria kotiin ja lähdettiin sitten ajamaan kohti Seinäjokea. Koiranäyttelyssä oli vain kahdeksan walesia ilmoitettuna, joten koko touhuun ei mennyt kovinkaan pitkään. Todella kuuma keli, joten ihan hyvä, että koirat eivät joutuneet pitkään siellä olemaan.

 

 

ROP Elonkerjuun Kuuluisa Kamilla ja VSP Elonkerjuun Fanfaari

 

Näyttelystä lähdettiin ajamaan Maritan (kennel Elonkerjuun) luokse. Siellä oli Wiian kaksi pentua nähtävillä ja tietysti halusin ottaa niistä kuvia. Pentuja, kun oli vain kaksi, niin ne olivat aika isoja ja pyöreitä, uroksen pää oli todella sievä! Pennut olivat heränneet juuri, kun tulimme ja niitä ei hirveästi olisi huvittanut seistä, niitä piti siis vähän houkutella. Alhaalla olevasta kuvasta voi nähdä, mitä siellä seisotuskuvan kulississa oli meneillään.

 

 

Pentujen kuvauksen jälkeen Marita tarjosi pizzaa meille. Pizza oli ISO! Riitti todellakin meille kolmelle, yli puolet siitä jäi jäljelle ja pizzalaatikko tosiaan peitti neljänneksen pöydästä. Olikin jo ehtinyt tulla nälkä kaiken päivän toiminnan jälkeen. Kiitos Maritalle, että saatiin tulla koiravauvoja katsomaan! 

 

 

Maritan luota lähdetiin ajamaan takaisin Härmään. Käytiin kaupassa ja ostettiin ruokaa illaksi, metsällä, kun tulee nälkä. Katseltiin koneilta koirien terveysjuttuja ja laiteltiin kuvia koneelta koneelle. Pieni hengähdystauko teki hyvää ja hyvin kertyi voimia iltalennolle. Alun perin piti lähteä näyttelyn jälkeen kotiin, mutta sain koirien hoitoa jatkettua illan ajaksi, joten vasta huomenna siis tarvitsee lähteä kotiin ja palata arkeen. Taas oltiin yhteentoista asti ulkona ja itikoita oli aika paljon enemmän kuin edellisiltana. Mitään ei saatu illalla ammuttua, ehkä ensi kerralla parempi onni! Todettiin myös, miksi ruokitut sorsat eivät olleet paikalla ollenkaan, edes aloituksessa. Siellä lammella oli käynyt ihmisiä mustikassa. Mustikassa. Mikä ajoitus. Mikä paikan valinta. Sietämätöntä. Olisivat menneet muualle rakentamaan marjapiirakkaansa. Juuri siihen sorsapaikalle!

 

 

Kotiin lähdön jälkeen, ei päästy kotiin asti, vaan mentiin Tarmon (yhden ampujana olleen miehen)  luokse kahville. Siellä oli maailman isoin kultainennoutaja. Joka oli viettänyt tyyliin kolme päivää (ainakin koiran näkövinkkelistä) ihan ypöyksin ja hylättynä. Nelli ja Börje eivät tykänneet siitä. Nelli mutisi sylissä istuessaan, että se ei halua, että ikävä kultsu tulee sen lähelle ja Börje oli nuollut rupikonnaa. Kultsua oli pistänyt pari päivää sitten kyy ja kuolavanat oli pitänyt katkaista ulko-oven sulkemisella, heh. Marin luona valvottiin liian pitkään ja leikittiin kuvien koirakuvien kanssa. Aivan huippu viikonloppu! Kiitos Mari ja Veijo! Otetaan ehdottomasti uusiksi!!