Mietittiin Iitun kanssa, kun ensimmäisen kerran nähtiin Marjon Amerikan tuonti narttu, Chesney, että tuon pentuja me mennään sitten kyllä joskus katsomaan. Chesneyssä on kyllä omaan silmään sitä jotain ja isäkään ei ole yhtään hullumaan näköinen, itse ole sen vain kerran nähnyt ja täytyy myöntää, etten ihan hirveästi kyllä kiinnittänyt siihen silloin huomiota, mutta Chesney:n sitäkin enemmän! Kivasti sitten saatiin Marjon (Jaakkola, kennel Benton) kanssa aikataulut sopimaan ja päädyttiin seitsemän viikkoista viikarijoukkoa tapaamaan. Lähdettiin matkaan Iitun luota isäni Alfalla neljän maissa ja kahden pysähdyksen taktiikalla oltiin kuudelta Turussa, missä Marjo olikin jo pessyt pennut kuvausta varten juuri sopivasti.
Yhdistelmä oli mielenkiintoinen ruotsalainen (Sällebäcks Canestrello) kohtaa amerikkalaisen (Trystyn Gives Benton Goose Bumps) - vanhemmat kuvissa yläreunassa, ylhäällä emä, alla isä. Halusimme nähdä ihan livenä, millaisia ipanoita tullaan tulevaisuudessa näkemään. Urokset pennuista oli jo niin valmiin näköisiä, että totesinkin Iitulle, että Jasna ei edes näin reiluna nelivuotiaana ole vielä niin valmis. Seitsemästä pennusta viisi seisoi pöydällä sen näköisinä, että ovat ehkä jopa syntyneet sitä tekemään ja kaksi kenkkuili sitten hieman muidenkin edestä. Kaikista kuitenkin saatiin ihan hyvät kuvat ja naamatkin tuli ikuistettua. Pennuista kaksi on jäämässä vähän pidemmäksi aikaa vielä asumaan äidin kanssa ja muut ovat sitten ensi viikolla lähdössä kohti uusia kotejaan. Kuvan uros pentu oli ehkä eniten omaan mieleeni :)
Miksi toi ihminen naksuu ja piipittää?
Tulip tahtoi mennä pentujen kanssa aitaukseen ja oli kyllä niin mielissään sinne päästyään. Leikit oli tosin hieman rajuja välillä, kun meinasi vähän tulla iltahepuli, mutta hyvin pistivät nuoremmat pennut kampoihin, jos oikein meinasi mennä yli :)
Lisbeth ja Chesney olivat hyvinä emäntinä ja vieraisiin hyvin tottuneina koirina eivät paljon meistä piitanneet, mitä nyt vähän heiluttivat häntiä ja Lissu kerjäsi rapsutuksia. Eivätkä edes menettäneet hermojaan, vaikka Tulip esiintyi hieman meille vieraille.. En kyllä ymmärrä, miten koira kodin saa pidettyä niin siistinä kuin mitä Marjolla on, meillä olisi heti jotain jossain valkoisella pinnalla, joka sitten tahraisi sen ikuisiksi ajoiksi! Puhuttiin Iitun kanssa, että, pitäisi itsekin opetella sisustamaan.... :P Pentujen kuvailun jälkeen juteltiin tietysti koirista ja syötiin marjapiirakkaan kuumien juomien kera. Kyllä taas huomaa miten paljon enemmän pitäisi tai voisi tästäkin rodusta tietää, vaikka 15vuotta elämää on melkein rodun parissa takana. Tunsin kyllä itseni aivan aloittelijaksi..
Tulip oli pentujen pöydällä pyörittelyn aikaan sitä mieltä, että nyt kyllä ihaillaan aivan vääriä pentuja! Toinen oli niin ihana viikari, oikea puuhastelija! Milloin oli kenkä suussa, milloin mökötti sohvalla ja tohotti pentujen keskellä, tuollainen walesipennun juuri kuuluu olla. Kolikon kääntöpuolena tietysti, että osasi asettua ja olla myös tosi kauniisti, kun otettiin poseerauskuvia ulkona. Kiitos, kun saimme tulla käymään! :)
Kommentit