Matka alkoi upeasti, kun myöhästyin junasta aamulla. Onneksi bussi lähti Leppävaaran asemalta hieman sen jälkeen kuin junan olisi pitänyt lähteä. Kampista otin metron, rautatientorilta taas bussin ja olin sitten melkein sovitussa aikataulussa lentokentällä. Tavattiin Iitun kanssa lentokentällä siinä puoli seitsemän aikaan aamulla. Koirat olin lähettänyt vanhempieni luokse hoitoon, onneksi on vanhemmat, jotka auttavat koirien kanssa :) Anyway!
Huolimatta lakonuhkasta ja joka toisen lennon peruutumisesta, meidän Norweigianin lento oli onneksi edelleen lähtevien listalla ja ajoissa. Parin edellisin päivän aikana oli lakonuhka ollut päällä ja edellisenä yönä vielä kytättiin lentojentietoja netistä ja toivottiin, että meidän lento ei peruuntuisi. Eikä onneksi peruuntunut! :) Matka aloitettiin Starbucks kaakaolla ja kahvilla sekä puoliksi laitetulla suklaakakun palalla :D Oli muuten kammottavan hyvää ja kallista kakkua!
Lento oli ajoissa ja lähti ajoissa, ulkona satoi vettä ja oli pimeää. Lentomatka oli tavanomainen ja oltiin pian perillä! Kätevää, kun oli suora lento, yleensä aina halvemman hinnan perässä menen jatkolennon kautta, eikä ollut laukkujakaan niin päästiin äkkiä pois kentältä. Ostettiin Day travel - Cardit, jotka oli kaikissa julkisissa voimassa koko Lontoon alueella, kätevää ja maksoivat vain n. 15€! Päästiin myös käymään Mark's and Spencer:llä, se on lempi asemakauppani! Siellä on niin hyviä ja kivoja "matkustusruokia"! Uskoakseni koukutin myös yhden aiemman strangerin kaupan lumoihin! ;) Junassa otettiin ykkösluokasta itsellemme omin lupinemme penkit ja pelättiin koko matka, että konnari tulisi ja huomaisi :D
Lontoossa käveltiin Oxford streetillä ja käytiin Baker's streetillä syömässä pienessä ravintolassa pastaa. Vietettiin aikaa mm. London Eye:n kyydissä, punaisessa kaksikerroksisessa bussissa, Buckinghamin palatsissa, puhelinkopissa ja shoppailtiin, hillitysti :) Iitu piti meidät kummatkin varpaillaan ja hetkessä, kun välillä oli kadoksissa lompakko, passi, luottokortti tai day travel ticket, onneksi ne aina lopulta löytyivät! :D Kaikki matkat metroverkostossa ja junissa ja busseissa sujuivat hyvin, kun muistettiin tarkastaa mihin suuntaan lähdettiin metrolla ja mitä linjaa seurattaisiin. Kaikessa auttoi pieni metrokartta! Se oli korvaamaton apu! Iitu pakkasi sen aina laukkuunsa ja rullaportaissa matkalla metroon aina kaivettiin se uudelleen esiin, pieni kätevä metrokartta! Ei ole helppoa pitää muistohetkeä Lontoon metrotunnelin vilinässä, mutta parhaamme yritimme! Hyvästi pieni-kätevä-metrokartta!
Buckinghamin palatsi oli viimeinen vierailukohteemme sille päivälle ja alkoi olla jo pimeää, kun sinne asti löysimme tiemme. Saatiin tarvittavat kuvat ja löydettiin jopa pitkin pieniä sivukujia (tuurilla/vahingossa?) viimeinen myös metroasema! Olin leimannut itseni porteista läpi, kun Iitu jäi niihin jumiin. Kävi sitten ilmi, että kännykkä oli tuhonnut metrolipun magneettiraidan matkustettuaan kännykkäkuoressa. Onneksi lipun voimassa oloajat oli selkeästi lipussa näkyvillä, niin aina asemilta löytyi joku, joka avasi portin Iitulle, vaikka lippu ei toiminutkaan.
Juna-asemalle mentiin hyvissä ajoin venailemaan Birminghamiin lähtevää junaa. Ymmärrettävää, miksi pitää mennä ajoissa odottamaan , kun laiturit ilmoitetaan tyyliin viisi minuuttia ennen lähtöä ja laituri voi olla toisella puolella koko asemaa! Sitten tyypit hulluna juoksee, siis juoksee, ei vain hölkyttele, laiturille, että ehtivät junaan. Meininki oli kuin yhteislähtökisassa. Meidän laiturin tullessa, Iitu joutui urheiluhulluuden valtaan ja ryntäsi muiden mukana matkaan kuin tykin suusta! Yksi adaptoitui vikkelästi lontoolaiseen kulttuuriin :D Sanomattakin on selvää, että kerettiin junaan ja löydettiin paikat ja päästiin syömään jo aamulla ostetut eväät - niin ja päästiin Birminghamiin.
Kuvassa: näkymät hotellihuoneen ikkunasta. Treffattiin autolla saapuneet Ruffe ja kuljetusjoukot hotellinaulassa ja saatiin avain hotellihuoneeseen. Kerrankin olin muistanut ottaa adapterini matkaan ja viimeiset kameranakun lataukset oli vaivatonta hoitaa pois alta :) Hotellihuoneessa ei paljon mitään keretty tekemään, paitsi käymään suihkussa. Unohdan aina, että Lontoossa ei tiedetä mitä on vedenpaine. Se suihku. Se oli niin huono!! Maitopurkista tulee maitoa kovemmalla paineella! Järkyttävää, miten tyypit voi pestä hiuksiaan menettämättä totaalisesti hermojaan!
Huolimatta lakonuhkasta ja joka toisen lennon peruutumisesta, meidän Norweigianin lento oli onneksi edelleen lähtevien listalla ja ajoissa. Parin edellisin päivän aikana oli lakonuhka ollut päällä ja edellisenä yönä vielä kytättiin lentojentietoja netistä ja toivottiin, että meidän lento ei peruuntuisi. Eikä onneksi peruuntunut! :) Matka aloitettiin Starbucks kaakaolla ja kahvilla sekä puoliksi laitetulla suklaakakun palalla :D Oli muuten kammottavan hyvää ja kallista kakkua!
Lento oli ajoissa ja lähti ajoissa, ulkona satoi vettä ja oli pimeää. Lentomatka oli tavanomainen ja oltiin pian perillä! Kätevää, kun oli suora lento, yleensä aina halvemman hinnan perässä menen jatkolennon kautta, eikä ollut laukkujakaan niin päästiin äkkiä pois kentältä. Ostettiin Day travel - Cardit, jotka oli kaikissa julkisissa voimassa koko Lontoon alueella, kätevää ja maksoivat vain n. 15€! Päästiin myös käymään Mark's and Spencer:llä, se on lempi asemakauppani! Siellä on niin hyviä ja kivoja "matkustusruokia"! Uskoakseni koukutin myös yhden aiemman strangerin kaupan lumoihin! ;) Junassa otettiin ykkösluokasta itsellemme omin lupinemme penkit ja pelättiin koko matka, että konnari tulisi ja huomaisi :DLontoossa käveltiin Oxford streetillä ja käytiin Baker's streetillä syömässä pienessä ravintolassa pastaa. Vietettiin aikaa mm. London Eye:n kyydissä, punaisessa kaksikerroksisessa bussissa, Buckinghamin palatsissa, puhelinkopissa ja shoppailtiin, hillitysti :) Iitu piti meidät kummatkin varpaillaan ja hetkessä, kun välillä oli kadoksissa lompakko, passi, luottokortti tai day travel ticket, onneksi ne aina lopulta löytyivät! :D Kaikki matkat metroverkostossa ja junissa ja busseissa sujuivat hyvin, kun muistettiin tarkastaa mihin suuntaan lähdettiin metrolla ja mitä linjaa seurattaisiin. Kaikessa auttoi pieni metrokartta! Se oli korvaamaton apu! Iitu pakkasi sen aina laukkuunsa ja rullaportaissa matkalla metroon aina kaivettiin se uudelleen esiin, pieni kätevä metrokartta! Ei ole helppoa pitää muistohetkeä Lontoon metrotunnelin vilinässä, mutta parhaamme yritimme! Hyvästi pieni-kätevä-metrokartta!Buckinghamin palatsi oli viimeinen vierailukohteemme sille päivälle ja alkoi olla jo pimeää, kun sinne asti löysimme tiemme. Saatiin tarvittavat kuvat ja löydettiin jopa pitkin pieniä sivukujia (tuurilla/vahingossa?) viimeinen myös metroasema! Olin leimannut itseni porteista läpi, kun Iitu jäi niihin jumiin. Kävi sitten ilmi, että kännykkä oli tuhonnut metrolipun magneettiraidan matkustettuaan kännykkäkuoressa. Onneksi lipun voimassa oloajat oli selkeästi lipussa näkyvillä, niin aina asemilta löytyi joku, joka avasi portin Iitulle, vaikka lippu ei toiminutkaan.
Juna-asemalle mentiin hyvissä ajoin venailemaan Birminghamiin lähtevää junaa. Ymmärrettävää, miksi pitää mennä ajoissa odottamaan , kun laiturit ilmoitetaan tyyliin viisi minuuttia ennen lähtöä ja laituri voi olla toisella puolella koko asemaa! Sitten tyypit hulluna juoksee, siis juoksee, ei vain hölkyttele, laiturille, että ehtivät junaan. Meininki oli kuin yhteislähtökisassa. Meidän laiturin tullessa, Iitu joutui urheiluhulluuden valtaan ja ryntäsi muiden mukana matkaan kuin tykin suusta! Yksi adaptoitui vikkelästi lontoolaiseen kulttuuriin :D Sanomattakin on selvää, että kerettiin junaan ja löydettiin paikat ja päästiin syömään jo aamulla ostetut eväät - niin ja päästiin Birminghamiin.
Kuvassa: näkymät hotellihuoneen ikkunasta. Treffattiin autolla saapuneet Ruffe ja kuljetusjoukot hotellinaulassa ja saatiin avain hotellihuoneeseen. Kerrankin olin muistanut ottaa adapterini matkaan ja viimeiset kameranakun lataukset oli vaivatonta hoitaa pois alta :) Hotellihuoneessa ei paljon mitään keretty tekemään, paitsi käymään suihkussa. Unohdan aina, että Lontoossa ei tiedetä mitä on vedenpaine. Se suihku. Se oli niin huono!! Maitopurkista tulee maitoa kovemmalla paineella! Järkyttävää, miten tyypit voi pestä hiuksiaan menettämättä totaalisesti hermojaan!
Kommentit