Crufts. Joka vuosi se on yhtä mahtava! Cruftsin odottaminen on aika suuri osa hupia ja onneksi Crufts täyttää odotukset, eikä petä niitä. Aamiaisen jälkeen otettiin juna NEC:n ja oltiin paikalla aikalailla täpärästi.
Oltiin päädytty illalla siihen, että kaikkein helpointa ja kätevintä on mennä näyttelyyn junalla. Autollakin oltaisiin tietysti päästy, mutta parkkipaikat ovat kaukana ja sieltä olisi joka tapauksessa ollut bussikuljetus näyttelypaikalla joten vähemmällä vaivalla päästiin, kun otettiin se juna. Näyttelypaikan (NEC -) yhteydessä on juna-asema ja sisäkautta pääsee kävelemään näyttelyyn. Koiran kanssa joutui kävelemään eri kautta, mutta ihmiset pääsivät kätevästi lyhyttä sisällä kulkevaa käytävää pitkin näyttelyhalleille. Tutulla tavalla näytin tulostettua lippuani, leimasin käteni ja kävelin sisään :) joka vuosi olen ollut tuolla samalla ovella! Ykköshallin kautta kävelin sitten portaat ylös kojujen halki ja saavuin taas kerran halli 2:n kehälle 10!
Päivä oli taas täynnä punavalkoista vilinää ja vilskettä! Pitkälle iltapäivään asti mentiin, ennen kuin kaikki olivat käyneet kehässä pyörähtämässä. Nyt alan olla jo vähän kartalla tässä englantilaisessa kehätoiminnassa. Parhaansa kyllä tekevät, ettei ihminen pysyisi mukana. Olen tästä ennenkin valittanut, mutta aihe tuli taas ajankohtaiseksi ja ärsyttää niin vietävästi, että pitää ottaa taas uusiksi tämä valitusvirsi!
Koirat menevät kehään ihan miten sattuu! Samassa kehässä voi olla nro 4444, 4496, 4412 ja 4440, eivätkä edes ne ole numerojärjestyksessä esiintymässä!! Kysyin yhdeltä englantilaiselta kasvattajalta, että miten he pysyvät perässä ja hän totesi, että se on helpompaa paikallisille, kun he tuntevat ihmiset? Selitys löytyi vihdoin! Koirat on numeroitu ihmisten nimen mukaan. Eli mikäli kehässä olisi nuo yllämainitut numerot järjestyisivät he arvosteltavaksi omistajien sukunimen perusteella A:sta Z:n. Naurettava idea. Aivan naurettava ja vaikea pitää kirjaa ketkä ovat paikalla, ketkä poissa ja mikä koira on mikäkin. Niin ja sekin vielä, että vasta tänä vuonna ne ovat keksineet, että näyttelyissä valitaan myös VSP, tyypit on ihan jäljessä.
Paikalla oli luonnollisesti Jasnan sukulaisia, paljon. Jasnan isällä, kun on jälkeläisiä jo vähän liikaakin. Jasnan täysiveli sekä isä olivat paikalla ja miellyttävästi Jasnan isä sitten voitti koko rodun ja sijoittui vielä ryhmässäkin. Jasnan veli ei tänä vuonna pärjännyt, mutta oli joka tapauksessa kiva nähdä sitä :)
Paras pentu Nyliram Miss Joules, ROP Ferndel Aeron Magregor ja VSP Ferndel Butterkist Cwsscwn
Kehän jälkeen piti sitten tietysti ottaa pari poseerausta Crufts - tekstin kanssa, kun nyt näin ainutlaatuinen tilaisuus oli tarjolla :) Otimme myös yhteiskuvan, johon tungettiin kaikki näytillä olleet sprinkut, yhtä Walesia lukuun ottamatta, kun omistajaa ei löytynyt kuvaan koiransa kanssa, vaikka etsittiin. Paikalla oli siis kaksi kumpaakin suomalaista springeriä :)
Näyttelyn päätyttyä lähdettiin kohti juna-asemaa ja koiran kanssa joutui taas kulkemaan eri kautta. Jäätiin sitten odottamaan Iitua ja Ruffea asemalaiturille. Odotettiin. Odotettiin ja odotettiin vähän lisää. Pirre lähti etsimään, kun Iitun akku oli loppunut. Odotettiin. Pirre tuli takaisin. Ei Iitua. Pirre ja minä lähdettiin ja pyydettiin järkkäriä avuksi. Päästiin toimistolle, jossa pyydettiin kuuluttamaan. Nainen pudisteli päätään ja totesi, että "we only announce children and mentally unfit adults" hmm..., mielestäni tämä avasi mahdollisuuksia :D ;) Sitten tarvottiin takaisin laukuille ja löydettiin kadonnut yksilö koiran kanssa. Matka oli ollut pitkä ja vaiherikas, mutta kyllä sitä oltiin kuulemma koko ajan taitettu. Saatiin juna allemme ja suunnattiin hotellille. Lähdettiin syömään pizzaa ja luonnollisesti keskustelemaan näyttelystä. Illalla istuttiin alakerran ravintolassa ja naurettiin ihmisille, jotka käyvät rottanäyttelyissä ;) oh the irony...,
"Llawen. Llawen Tuff Enuff. Vodka Martini, Shaken, Not Stirred."
Oltiin päädytty illalla siihen, että kaikkein helpointa ja kätevintä on mennä näyttelyyn junalla. Autollakin oltaisiin tietysti päästy, mutta parkkipaikat ovat kaukana ja sieltä olisi joka tapauksessa ollut bussikuljetus näyttelypaikalla joten vähemmällä vaivalla päästiin, kun otettiin se juna. Näyttelypaikan (NEC -) yhteydessä on juna-asema ja sisäkautta pääsee kävelemään näyttelyyn. Koiran kanssa joutui kävelemään eri kautta, mutta ihmiset pääsivät kätevästi lyhyttä sisällä kulkevaa käytävää pitkin näyttelyhalleille. Tutulla tavalla näytin tulostettua lippuani, leimasin käteni ja kävelin sisään :) joka vuosi olen ollut tuolla samalla ovella! Ykköshallin kautta kävelin sitten portaat ylös kojujen halki ja saavuin taas kerran halli 2:n kehälle 10!
Oltiin aika viime tipassa liikkeellä ja veteraaniurokset vielä aloittavat kehän, niin ei jäänyt kuin minuutti-pari ennen kehän alkua. Oltiin yritetty papereista ja netistä tutkia miten koiran kanssa saavutaan ohjeiden mukaisesti näyttelyyn, ainoa mitä löytyi oli, että ovet aukeavat kello 08.30. Sinänsä kiusallista, että meidän kehä alkoi myös 08.30. Myöhemmin kuultiin, että koiran kanssa olisi saanut tulla Suomenmalliin sisälle jo tuntia ennen kehän alkua. No tiedetäänpähän ensi kertaa varten :) En tiedä ajattelevatko englantilaiset, että ihmiset vain taianomaisesti tietävät, mihin aikaan koiran kanssa saa mennä paikalle, vaikka kaikkialla lukee, että ovet avataan 8:30. Löysin loistavan paikan ja kuvailu saattoi taas alkaa! Kuvat löydät muuten täältä.
Koirat menevät kehään ihan miten sattuu! Samassa kehässä voi olla nro 4444, 4496, 4412 ja 4440, eivätkä edes ne ole numerojärjestyksessä esiintymässä!! Kysyin yhdeltä englantilaiselta kasvattajalta, että miten he pysyvät perässä ja hän totesi, että se on helpompaa paikallisille, kun he tuntevat ihmiset? Selitys löytyi vihdoin! Koirat on numeroitu ihmisten nimen mukaan. Eli mikäli kehässä olisi nuo yllämainitut numerot järjestyisivät he arvosteltavaksi omistajien sukunimen perusteella A:sta Z:n. Naurettava idea. Aivan naurettava ja vaikea pitää kirjaa ketkä ovat paikalla, ketkä poissa ja mikä koira on mikäkin. Niin ja sekin vielä, että vasta tänä vuonna ne ovat keksineet, että näyttelyissä valitaan myös VSP, tyypit on ihan jäljessä.
Ferndel Aeron Magregor
Chanangel Nightwatchman At Kytreveglos
Paikalla oli luonnollisesti Jasnan sukulaisia, paljon. Jasnan isällä, kun on jälkeläisiä jo vähän liikaakin. Jasnan täysiveli sekä isä olivat paikalla ja miellyttävästi Jasnan isä sitten voitti koko rodun ja sijoittui vielä ryhmässäkin. Jasnan veli ei tänä vuonna pärjännyt, mutta oli joka tapauksessa kiva nähdä sitä :)
Kehän jälkeen piti sitten tietysti ottaa pari poseerausta Crufts - tekstin kanssa, kun nyt näin ainutlaatuinen tilaisuus oli tarjolla :) Otimme myös yhteiskuvan, johon tungettiin kaikki näytillä olleet sprinkut, yhtä Walesia lukuun ottamatta, kun omistajaa ei löytynyt kuvaan koiransa kanssa, vaikka etsittiin. Paikalla oli siis kaksi kumpaakin suomalaista springeriä :)
"Llawen. Llawen Tuff Enuff. Vodka Martini, Shaken, Not Stirred."
No nyt on taas viikko vietetty koirien kuvia läpikäyden ja todettu, että kaikki ovat päätyneet ainakin kerran linssin eteen ja toivottavasti myös saaneet oikeat nimet kylkeensä! Crufts on ainoita näyttelyitä, joiden kuvaamista aktiivisesti "mainostan" laittamalla aina linkit kaikkiin walesinspringerspanieli - ryhmiin fb:ssa joihin kuulun itse :) Muutoin taktiikka on yleensä toivoa, että galleriasta kiinnostuneet löytävät paikalle itse :)
Kommentit