Crufts 2/2

Meidän huone oli tyypillinen englantilainen huone, kokolattiamattoineen, kylmä- ja kuumavesihanoineen ja yksinkertaisine ikkunoineen. Huoneen ilmankosteus oli turhan korkea, autot kulki ikkunan alla ja ulkovalo paistoi ikkunasta Marin naamaan. Eräästä kohtalokkaasta Pariisin matkasta selviytyneenä, eivät nämä pikkuseikat kuitenkaan häirinneet untani. Pariisin bussi oli kosteampi, epämukavampi ja meluisampi. Silmäsuojus vain kasvoille ja nukkumaan.

Aamulla herätys oli puoli seitsemän ja aamutoimiemme jälkeen suuntasimme aamiaiselle. Tarjolla oli full english breakfast - pekoni, makkarat, kananmuna, sienet, pavut ja tomaatti. Minä tilasin omani ilman pekonia, unohdin sanoa, että pitäkää myös papunne..,

Oltiin ihan aikataulussa, mutta taksi tuli 10minuuttia etuajassa, joten tuli vähän kiire. Onneksi oltiin jo pakattu ja melkein syöty. Maksettiin majoitus ja taksi Nec:n!! Kuski small talk:si koko matkan, ihan viihdyttävää, kun on puhelias kuski :) 12 puntaa köyhempinä tarvottiin halliin 1. Ilma oli upea, kirpeä ja aurinkoinen ja Englannissa kevät on jo niin pitkällä, että oli jo vihreä ruoho maassa ja puissa lehdet. Jouduttiin odottamaan sisäänpääsyä 20minuuttia ja ostettiin vahingossa katalogin sijaan show guide, kalliiksi tuli luettelo -.- sen lisäksi piti ostaa kynä ja kaiken tämän jälkeen olikin jo kiire. Vilkuiltiin vähän kojuja ja sitten suunnistettiin halliin 2, jossa Walesit oli tänäkin vuonna näytillä. Kiva, kun Waleseja on niin paljon, mutta toisaalta hyvä, ettei niitä ole sen enempää, ettei tarvitse jakaa koiria kahteen eri kehään. Esimerkiksi kultaiset noutajat jaetaan useampaan kehään, koska niitä on aivan liian paljon yhdelle tuomarille. 

 

Walesikehän reunalla oli ruuhkaa jo heti alusta alkaen ja jouduttiin vähän huonoille paikoille. Saatiin onneksi myöhemmin vaihdettua parempiin.., walesilehä vei ihan koko päivän 190 ilmoitetun koiran katsomisessa, poissaolijoitakin oli, joten koiria oli paikalla oikeasti varmaan 20 vähemmän. Tuomari oli erikoinen. Hän ei pitänyt kuvaajista/kameroista ja kielsi (kehäsihteerin kautta) ihmisiä kuvaamasta koiria kesken tuomaroinnin. Sanomattakin on selvää, (kuten alla olevista ja galleriassa olevistakin kuvista näkee) että olin rikollisen tottelematon ja kuvasin kielloista huolimatta. Kuvista ei vain tullut niin hyviä kuin niistä olisi voinut tulla, kun piti kuvata niin salakavalasti.

 

ROP Pennylock Rhys Over Nyliram, VSP Shandwick Premier Rose At Sarabande ja ROP-pentu Ferndel Folly

 

Walesilehä päättyi ennen neljää. Meidän lento oli 1730, joten aikaa oli tarpeeksi, muttei liikaa. Otettiin jo tutuksi tullut Shuttle kentälle ja suunnattiin check in:n ja turvatarkastukseen. Check in tuotti ongelmia, turvatarkastus vei oman aikansa (joku kun ei osaa laittaa kaikkia läpinäkyvään muovipussiin kuuluvia asioita sinne pussin sisälle -.- ;)) Mari shoppaili pikaisesti ja minä nautin mango-passion fruit coolerin kahvilassa. Taulu kertoi portin, joten sinne suunnattiin seuraavaksi. Odotetiin 10minuuttia ja päästiin koneeseen. Istuttiin siiven kohdalla, joten hyvä, ettei tullut hätätilannetta. Sen verran loukkaantuneita oltiin siitä, että meille ei oltu suotu liukumäkeä, olisi ollut mahdollista, että olisimme jääneet koneeseen ;) Juotavaa tarjottiin. Alettiin laskea Marin kanssa, että paljon kello on, kun ollaan Damissa.

Ajateltiin, että meillä on aikaa, mutta ei aikaero ja hetkinen..., tunti katosi. Kaiken lisäksi kone laskeutui jonnekin missä pippuri kasvaa, ylitettiin muun muassa motari, joki ja taitettiin matkaa, mikä tuntui 10kilometriltä :P katsottiin lentokoneessa olevaa Damin karttaa, jatkolento oli toisen siiven toisessa päässä ja aikaa se vajaa puolituntia!  Onneksi istuttiin koneen etuosassa, rivillä 15. Päästiin pois, nähtiin kello, katsoin Maria, kyllä se on 2005!

Boarding pass julisti, että boarding starting 2000, lento lähtee 2030. Matkalla kuului Mr Väyrynen ja Tuuli Mantere, this is a final call for boarding. Oletettiin, että kyllä ne meikäläisiä meinaa ja kiihdytettiin jo valmiista hölkkävauhdista juoksuksi. Otettiin siinä sitten sellanen extempore parisprintti lentokentän halki, minä kahdeksan kiloa roinaa käsissä ja Mari viisi. Turvatarkastus jono oli liian pitkä, eikä annettu mahdollisuutta päästä jonon ohi. Tuntui, että oikein piruuttaan viivytti meitä, kun halusi kaiken mahdollisen ulos laukuista ja kaiken pois päältä. Sprintti jatkui ja c kyltit katossa alkoivat häämöttää horisontissa. Loppukiri oli vertaansa vailla ja lentoemännät totesivat, että you made it! Totta hitossa, we made it! Kuinka säälittävää olisi ollut myöhästyä. PS. Pitää alkaa käydä tosissaan lenkillä.

Koneeseen oli menossa vielä porukkaa, kun sinne asti päästiin ja sielläkin todettiin, että pääsittehän te tänne asti. Meiltä vielä kysyivät olisiko meillä tietoa muista koneen matkustajista, joiden olisi pitänyt tulla samalle jatkolennolle, ei tietenkään ollut. Pari ihmistä tuli vielä meidän jälkeen koneeseen, mutta ainakin viisi ihmistä jäi sitten Damiin. Meidän istumapaikat oli kaukana toisistaan, joten sovittiin, että Helsingissä tavataan :) Siellä sitten minä olin tietenkin ulkona koneesta ensin ja terminaalissa oli pikkuinen labbis harjoittelemassa poliisinammattia :) Niin söpö! Mari saapui lopulta koneesta ja pääsimme parkkihalliin, josta minä tiputin Marin Annelle (Kennel Vivamind's) Helsinkiin. Kiitos Marille mukavasta matkasta! Otetaan uusiksi :)