Vihdoinkin! Olen jo pitkään, siis ainakin viisi vuotta, halunnut lähteä tähän syksyllä pidettävään Ahvenanmaan näyttelyyn. Ikinä ei ole vaan olosuhteet ja matkakumppanit osuneet kohdilleen. Tämän reissun suunnittelu käynnistyi jo hyvissä ajoin, kun Iitu soitti ja kysyi, että "lähdetäänkö?" ja minä tietysti "tottakai". Kumpikin päätti ilmoittaa yhden koiran mukaan, Iitu Jäbän ja minä Jasnan. Iitu sai myös vastuulleen molempien esittämisen.
Iitu hoiti laivojen ja lauttojen varaukset, minä katselin meille majoitukset ja hommasin käyttöön porukoiden farmarin, kun ei Iitun tai minun omaan olisi kaikki roina mahtunut mukaan. Kumpikin luonnollisesti ilmoitti omat koiransa näytelmiin. Sovittiin jo aikaisessa vaiheessa, että käydään myös heittämässä kieppi Ruotsissa, kun ei se maksanut paljon mitään. Lähtö osui siis jo perjantaille, vaikka kehä olikin vasta sunnuntaina. Koirien madotuskuviot ovat kyllä oudot ja eläinlääkäritkään eivät tunnu olevan aivan ajan tasalla ohjeidensa kanssa ja kallistakin se on! Meidän piti madottaa koirat kolmesti (kaksi kertaa ennen reissua ja kerran sen jälkeen) alle 12h Ruotsissa vierailun vuoksi! Ohjeistuksen mukaan Ruotsiin matkustavan koiran tulee ottaa kahdesti maksimissaan kuukautta ja päivää ennen matkapäivää matolääke eläinlääkärin valvomana. Lääkkeen voi kuitenkin ottaa esim. ti ja to, jos matkapäivä on la ja viimeinen lääke annetaan vähintään viikon sisällä paluusta. Täysin järjetöntä! Maksoin siitä melkein 70€ eli ostin pillerit, syötin ne itse koiralle ja sain leiman eläimen passiin. Aivan absurdia. Niin ja vinkkinä, tavallisesti koiralle annettava matolääke ei sovi kantavalle nartulle eli se kannattaa kertoa eläinlääkärille, mikäli matkantarkoitus on esim. astutus :)
Kumpikin eläin sai boksimatkustaja statuksen, kaadettiin takapenkki, niin molempien häkit mahtuivat kyytiin, pienen säädön jälkeen. Jasun boksi tuli etupenkkien taakse ja Jäbän boksi Jasnan boksin taa. Jasna nauttii mukana olemisesta ja matkustamisesta, varsinkin tällaisesta koiramatkasta, jossa matkanehdot ovat määräytyneet pitkälti eläinmatkustajien mukaan. Jäbä oli vähän stressaantunut matkaaja, mutta Iitu kertoi sen olevan sellainen, Jasu ei onneksi ottanut mitään mallia ja alkanut epätyypillisesti stressata matkustamista, se nyt vielä olisi siltä puuttunut. Jasna on kyllä jännä tyyppi, kun ei sille ole mikään ongelma, päinvastoin, olla yksin (Jäbän kanssa) autossa, mutta motellihuoneessa se ei halunnut olla Jäbän ja Iitun kanssa, kun kävin vessassa -.-.
Matka aloitettiin jo päivällä, kun ajelin suoraan töistä hakemaan Iitua ja Jäbää Vantaalta. Pakattiin Jäbä kyytiin ja lähdettiin hakemaan Jasnaa. Päätettiin myös tulostaa vähän paperia mukaan, mikä sitten olikin ihan hyvä päätös ;) Jasna pääsi boksiinsa ja lähdettiin kamojemme kanssa ajamaa kohti Turkua. Oltiin Turussa hyvissä ajoin, joten lähdettiin kävelyttämään koiria ennen laivaan jonottamista. Laivajonossa tuli meille mieleen, että olisi ehkä ihan hyvä varmistaa hostellilta, joka ei ollut vastannut sähköpostiin, että saapuisimme vasta yöllä. Saatiin ohjeet saapumiseen ja avain luvattiin jättää meille kirjekuoreen, hyvä siis, että soiteltiin. En ollut ajanut laivaan ennen reissuamme, kuin kerran, joten se jännitti vähän. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja koirat jäivät juottamisen jälkeen odottamaan autoon, kun me poistumme sisätiloihin. Porukka oli aika tunnelmissa ja tilaa istumiseen oli aika hankala löytää. Yhdessä vaiheessa istuimme baarin puolella, naamat kohti aulaa :D :D Tilanne oli jotenkin absurdi! Loppumatka kului portaiden alla lattialla lähellä autokantta, pelaamalla Iitun kännykässä olevia pelejä. Kaikenlaista viheltäjää siinäkin kyllä liikkui :D
Oltiin satamassa yhden maissa ja lähdettiin ajamaan autoletkassa kohti hostellia. Yksikään katuvalo ei ollut päällä, paikallisia ärsytti turistimatkaajien varovaisuus/osaamattomuus (ajotyylistä päätellen) ja asfaltti oli punaista! Kännykän navi ohjasi meidät kohti hostellia ja pienen säätämisen jälkeen pysähdyttiin tienvarteen ja Iitu kävi varmistamassa, että paikka oli oikea. Ahvenanmaalla on ihmisillä ilmeisesti jokin ongelma valaistuksen suhteen, koska hostellikin oli melkein täysin pimeä ja ei yhtään kutsuvan näköinen..., Iitu tuli takaisin autoon ja ajoimme auton parkkiin. Purkauduimme autosta ja suuntasimme sisään.
Hostellin sisätiloissa ei ollut mitään muuta kuin emergency lights päällä ja käytävät olivat aavemmaisen pitkiä, hiljaisia ja pimeitä. Iitu kuiskasi vielä, oletko nähnyt sen kauhuelokuva Hostellin? Squeak! Avainkirjekuori löytyi ja kaksi avainta. Iitu ja koirien huoneen oli määrä olla yhdenhengenhuone ja minulla makuusali. Vähän jännitti avata huoneiden ovet ja kurkata sisään tietämättä minkä verran porukkaa (mitä porukkaa!?) siellä mahtaisi jo olla. Kumpikin huone oli kuitenkin samanlainen eli kahdeksan sänkyä ja täysin tyhjiä kumpikin. Päätimme, että mitä järkeä nukkua eri huoneissa ja jätimme toisen huoneen käyttämättä. Jasnalle otin boksin sisälle, kun ajattelin sen olevan levoton nukkuja ilman boksia. Iitu tiesi Jäbän tulevan rauhassa viereen, joten Jäbän boksia ei edes tuotu sisälle. Sängyt olivat mukavat, huone oli siisti ja lämmin ja vessa sekä ulko-ovi olivat vastapäätä meidän oveamme. Ei olisi paljon parempi voinut olla hostelliksi! Jätin Nasun boksin oven auki ja eläin päätti haluta läheisyyttä ja nukkui vieressä täysin hulmuilematta. Spanielimme olivat kyllä koko päivän, niin autossa kuin laivassakin esimerkillisiä eläimiä! Hyvät pienet matkustajat.
Iitu hoiti laivojen ja lauttojen varaukset, minä katselin meille majoitukset ja hommasin käyttöön porukoiden farmarin, kun ei Iitun tai minun omaan olisi kaikki roina mahtunut mukaan. Kumpikin luonnollisesti ilmoitti omat koiransa näytelmiin. Sovittiin jo aikaisessa vaiheessa, että käydään myös heittämässä kieppi Ruotsissa, kun ei se maksanut paljon mitään. Lähtö osui siis jo perjantaille, vaikka kehä olikin vasta sunnuntaina. Koirien madotuskuviot ovat kyllä oudot ja eläinlääkäritkään eivät tunnu olevan aivan ajan tasalla ohjeidensa kanssa ja kallistakin se on! Meidän piti madottaa koirat kolmesti (kaksi kertaa ennen reissua ja kerran sen jälkeen) alle 12h Ruotsissa vierailun vuoksi! Ohjeistuksen mukaan Ruotsiin matkustavan koiran tulee ottaa kahdesti maksimissaan kuukautta ja päivää ennen matkapäivää matolääke eläinlääkärin valvomana. Lääkkeen voi kuitenkin ottaa esim. ti ja to, jos matkapäivä on la ja viimeinen lääke annetaan vähintään viikon sisällä paluusta. Täysin järjetöntä! Maksoin siitä melkein 70€ eli ostin pillerit, syötin ne itse koiralle ja sain leiman eläimen passiin. Aivan absurdia. Niin ja vinkkinä, tavallisesti koiralle annettava matolääke ei sovi kantavalle nartulle eli se kannattaa kertoa eläinlääkärille, mikäli matkantarkoitus on esim. astutus :)
Kumpikin eläin sai boksimatkustaja statuksen, kaadettiin takapenkki, niin molempien häkit mahtuivat kyytiin, pienen säädön jälkeen. Jasun boksi tuli etupenkkien taakse ja Jäbän boksi Jasnan boksin taa. Jasna nauttii mukana olemisesta ja matkustamisesta, varsinkin tällaisesta koiramatkasta, jossa matkanehdot ovat määräytyneet pitkälti eläinmatkustajien mukaan. Jäbä oli vähän stressaantunut matkaaja, mutta Iitu kertoi sen olevan sellainen, Jasu ei onneksi ottanut mitään mallia ja alkanut epätyypillisesti stressata matkustamista, se nyt vielä olisi siltä puuttunut. Jasna on kyllä jännä tyyppi, kun ei sille ole mikään ongelma, päinvastoin, olla yksin (Jäbän kanssa) autossa, mutta motellihuoneessa se ei halunnut olla Jäbän ja Iitun kanssa, kun kävin vessassa -.-.
Matka aloitettiin jo päivällä, kun ajelin suoraan töistä hakemaan Iitua ja Jäbää Vantaalta. Pakattiin Jäbä kyytiin ja lähdettiin hakemaan Jasnaa. Päätettiin myös tulostaa vähän paperia mukaan, mikä sitten olikin ihan hyvä päätös ;) Jasna pääsi boksiinsa ja lähdettiin kamojemme kanssa ajamaa kohti Turkua. Oltiin Turussa hyvissä ajoin, joten lähdettiin kävelyttämään koiria ennen laivaan jonottamista. Laivajonossa tuli meille mieleen, että olisi ehkä ihan hyvä varmistaa hostellilta, joka ei ollut vastannut sähköpostiin, että saapuisimme vasta yöllä. Saatiin ohjeet saapumiseen ja avain luvattiin jättää meille kirjekuoreen, hyvä siis, että soiteltiin. En ollut ajanut laivaan ennen reissuamme, kuin kerran, joten se jännitti vähän. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja koirat jäivät juottamisen jälkeen odottamaan autoon, kun me poistumme sisätiloihin. Porukka oli aika tunnelmissa ja tilaa istumiseen oli aika hankala löytää. Yhdessä vaiheessa istuimme baarin puolella, naamat kohti aulaa :D :D Tilanne oli jotenkin absurdi! Loppumatka kului portaiden alla lattialla lähellä autokantta, pelaamalla Iitun kännykässä olevia pelejä. Kaikenlaista viheltäjää siinäkin kyllä liikkui :D
Oltiin satamassa yhden maissa ja lähdettiin ajamaan autoletkassa kohti hostellia. Yksikään katuvalo ei ollut päällä, paikallisia ärsytti turistimatkaajien varovaisuus/osaamattomuus (ajotyylistä päätellen) ja asfaltti oli punaista! Kännykän navi ohjasi meidät kohti hostellia ja pienen säätämisen jälkeen pysähdyttiin tienvarteen ja Iitu kävi varmistamassa, että paikka oli oikea. Ahvenanmaalla on ihmisillä ilmeisesti jokin ongelma valaistuksen suhteen, koska hostellikin oli melkein täysin pimeä ja ei yhtään kutsuvan näköinen..., Iitu tuli takaisin autoon ja ajoimme auton parkkiin. Purkauduimme autosta ja suuntasimme sisään. Hostellin sisätiloissa ei ollut mitään muuta kuin emergency lights päällä ja käytävät olivat aavemmaisen pitkiä, hiljaisia ja pimeitä. Iitu kuiskasi vielä, oletko nähnyt sen kauhuelokuva Hostellin? Squeak! Avainkirjekuori löytyi ja kaksi avainta. Iitu ja koirien huoneen oli määrä olla yhdenhengenhuone ja minulla makuusali. Vähän jännitti avata huoneiden ovet ja kurkata sisään tietämättä minkä verran porukkaa (mitä porukkaa!?) siellä mahtaisi jo olla. Kumpikin huone oli kuitenkin samanlainen eli kahdeksan sänkyä ja täysin tyhjiä kumpikin. Päätimme, että mitä järkeä nukkua eri huoneissa ja jätimme toisen huoneen käyttämättä. Jasnalle otin boksin sisälle, kun ajattelin sen olevan levoton nukkuja ilman boksia. Iitu tiesi Jäbän tulevan rauhassa viereen, joten Jäbän boksia ei edes tuotu sisälle. Sängyt olivat mukavat, huone oli siisti ja lämmin ja vessa sekä ulko-ovi olivat vastapäätä meidän oveamme. Ei olisi paljon parempi voinut olla hostelliksi! Jätin Nasun boksin oven auki ja eläin päätti haluta läheisyyttä ja nukkui vieressä täysin hulmuilematta. Spanielimme olivat kyllä koko päivän, niin autossa kuin laivassakin esimerkillisiä eläimiä! Hyvät pienet matkustajat.
Kommentit