Lähdettiin matkaan kohti maailman suurinta walesinäyttelyä! Viimeinkin! Onhan tätä jo puoli vuotta odotettu, kuin kuuta nousevaa. Näyttelypäivä on perjantai ja koko päivä siellä meneekin 174 eri koirayksilön katsomiseen (189 koiraa esitetään), ihanaa! Torstaina lähti siis koneemme (luft hansa) Suomesta noin kahdeksalta kohti Frankfurtia. Meille tarjottiin leivät ja juotavaa. Frankfurtissa olimme ajallamme ja sieltä siirryimme (star alliansilla) Birminghamin lentokentälle, tällä lennolla tarjottiin wrappejä. Odotukset meni kentillä mukavasti ja vaihto sujui ongelmitta. Sirpalla ja minulla oli sitä paitsi kaikki laukut matkustamossa, niin ei niistäkään tarvinnut olla huolissaan. Iitulla ja Inkalla oli kummallakin yksi laukku ruumassa ja ne saatiin pahemmitta odotteluitta Englannin päässä.
Birminghamin päässä vaihdoimme hieman rahaa ja otimme ohjeet hotellillemme, jonka olimme katsoneet olevan lähellä lentokenttää. Onnistuimme jäämään pois väärällä pysäkillä, mikä ei sinänsä ollut meidän vika. Painoimme nappia vaan ajoissa - tosi, tosi ajoissa ;) - ja bussi pysähtyi, vaikka ei siinä kohdalla ollut edes pysäkkiä. Jouduttiin kysymään suuntaa ja otettiin siinä sitten sellainen "lyhyt" vaellus maantienreunaa. Minä vertasin sitä Tuusulan väylään - samanlainen maisema siinä sivussa oli - jossa tosin oli se metrin levyinen kävelykatu.
Päästiin hotellille ja minä majoitun Iitun kanssa, Inka Sirpan kanssa. Ihan ok hotelli, Iitun ja minun mielestä :) Jätettiin vaan tavarat ja suunnattiin sitten taas bussipysäkille n. 14.30 ja otettiin pari kiintopistettä, että tiedettiin, koska pysäyttää se bussi, kun takaisin tullaan. Aikamoinen vaiva, kun bussiin piti olla se lipun hinta tasan, ei saanut jäädä vaihtorahaa. 1,90 maksoi puntina yksi lippu, joka kävi yhteen matkaan, oli se sitten 10sekunttia tai 10h pitkä. No niistä selvittiin. Mentiin Birminghamin keskustaan ja jäätiin pois mehiläisenkenno-rakennuksen kohdalla, matka kesti 50 minuuttia. Kaikilla oli nälkä joten menimme syömään Jamie Oliverin ravintolaan. Ruoka ei ollut mitenkään super hyvää, mutta kyllä sitä söi. Suunnattiin sitten aivan valtavaan ostoskeskukseen, jossa oli jopa kadun nimiä ja aukioita ja sivukujia ja portaita ja kauppoja enemmän kuin ehti viidessä tunnissa edes nähdä.
Kommentit