Mikäli Binkkuus olisi ihminen se olisi..., pikkuinen suuri (lampi) silmäinen tyttö. Se pukeutuisi hillitysti, mutta kuitenkin oman mielensä mukaan. Sen hiukset olisivat aina hieman hajallaan ja ilme olisi usein vakava, mutta pilke silmäkulmassa kohdattaisiin elämän asettaman haasteet. Binkkuus olisi kiltti ja mukautuvainen, mutta kuitenkin läheisyyttä vaativa ja huomionkipeä. Binkkuus tietäisi olevansa mamman mussukka ja osaisi käyttää asemaansa hyväkseen - puhumalla (read: vinkumalla) itselleen asioita joita sille ei alunperin ollut aikeissa antaa ollenkaan. Binkkuus haluaa osallistua tai halusi ainakin ennen, nykyään pitää olla vähän aikuisempi, kun perheessä on uusi vauva.
Jasu. Jasu. Jasu. Jasu. Se on huippu eläin. Pieni jatkuvalla energiansyötöllä varustettu duracel, joka joutuu jos jonkinlaisiin tilanteisiin. Sillä on aina vinkeä ilme silkkisillä kasvoillaan, musta nenänpää ja tummat silmät. Sen korvat ovat yllättävän pehmeät ja sen naama on optimaalinen paikka antaa pusu. Jasu, Jaz, Nasu (ääntyy: Naaasuu), Mussu, Mini-Lätjäke ja Henkilö ovat kaikki rakkaan lapsen nimiä. Se osaa pyytää ulos parvekkeelle, kun sen tekee mieli mennä leikkimään lumessa, kaivaa kuoppaa, haudata luita ja vetää leluja lumenalta. Se leikkii mielellään omien perheenjäseniensä kanssa, se tykkää, kun puhalletaan naamaan ja aletaan nauraa, vastustamaton tilanne! on hyökättävä! Nasulla ei ole mitään ihmisen päälle astumista (tallomista, mukiloimista, pahoinpitelyä) ja korvasta näykkimistä vastaan, päin vastoin! Niin pieni walesi pääsee ihmisensä lähelle!
Aamuisin on mainiota pienten Nasujen tulla venyttelemään ja nauku-haukottelemaan tyynylle ja huokaisten laittaa pää vielä ihmisen pään viereen, koska tietää, että torkutetaan pari kertaaa - ei Nasu oliskaan halunnut heti nousta. Nasu tuoksuu omalta käsirasvalta, hajuvedeltä, huuhteluaineelta ja koiralta, sen poskelta voi haistaa kodin. Binkkuus räpyttelee silmiään kännykän valolle ja laittaa päänsä omalle tyynylleen tai mulkaisee jalkopäästä, nytkö jo?
Koirat ovat hyvin rutinoituneita, ne nousevat torkutuksen jälkeen sängystä, kun niille sanoo "On noustava" kumpikin kirjaimellisesti valuu alas sängystä venytellen ja haukotelle ja häntää huiskien. On saatava aamiainen ja Nasu työntyy oven raosta keittiöön, Binkulle ovi on avattava - on osoitettava jotain arvokkuutta! Kupit neitien eteen ja ruokailu voi alkaa - Nasu vaeltaa minun perässäni ja menee huolestuneena syömään vasta, kun Binkun ruoka alkaa uhkaavasti vähetä. Laitaan radio päälle. Nasu vilkaisee sitä ja selvästi päässä vilahtaa, että ""nyt se jo suunnittelee lähtöä". "Nasu!, mene syömään". Binkku vilkaisee kupiltaan ja jatkaa ruokailua "Hyvää ruokaa äiti, koiranmakkara-öljy-jugurtti-raksuja vedessä marinoituna". "Ole hyvä Binkkuus". Aamulla Nasu ei ehdi tyhjentää kuppia, koska ihminen on potentiaalinen livistäjä! Ihan varmasti se lähtee ilman Nasua lenkille, jos ei aina välillä käy tarkastamassa tilannetta.
Ruokailun jälkeen mennään vessaan, siniselle matolle makaamaan emännän jalkoihin (allerkirjoittanut ei edes enää kompastu niihin, kun on niin tottunut), kun tämä meikkaa. "Oliko hyvää ruokaa?" Heilutetaan kysymykselle häntää, Nasu saattaa tulla vessaan myös (usein tuleekin), vaikka ruokailu olisi vielä kesken. "Nasu! mene syömään". "Ei kerkee". Nuollaa huulia ja putsataan tassuja, ehkä vähän mukelletaan vain koirien kesken ja nuollaan toinen toistemme naamoja ja korvia. Seurataan ulos vessasta ja Jasna jatkaa syömistä, Binkkuus menee makkariin vielä lepäämään. "On mentävä lenkille" kaksi walpasta kasvoa katsoo tarkkaavaisesti, Nasu lattialta, B sängystä. Minä liikun - koirat liikkuvat.
Mennään ovelle ja koirat saavat pannat kaulaansa - Nasulla on ehkä kova pissahätä ja piipataan ovella. Binkku kiertää jalkojen takaa ja saa hihnan sekaisin. Maataan vihreällä matolla ja odotetaan kenkien ja takin ja kaulaliinan ja iPodin valmistelua (Ihmiset!). Käyn vielä laittamassa lattialle aktivointilelun, luita ja paloittelen kolme rouhetikkua - yksi kokonainen Biancalle. Koirat seuraavat ulko-ovelta, hihnat ovat kiinni kahvassa. Nasu hyppää vasten, Binkku istuu kauniisti ja tapittaa, "joko mennään?!" "Jo". Päästään rappuun, hihna jaloissa ja kaiteen raossa ja oven alla ja mahojen alla. Hissille, fiksut walesit istuvat kauniisti odottamaan matkaa neljännestä ykköseen (Neuvoin, kehoituksin, käskyin ja komennoin) ja alakertaan, odotetaan lupaa mennä ulos hissistä ja singotaan alaoven eteen (Nasu saattaa hoputtaa raapaisemalla lasia).
Lenkille (yritetään pitää pissaamisen poissa rapun pielestä) Nasu ehtii, ennen kuin hihna on täysin hallinnassa..., peitetään lumella. Jatketaan matkaa, Binkku pysähtyy odottamaan tietyssä kohtaa, että pääsee vapaaksi ja sitten singotaan pusikkoon tarpeille. Sivistyneet koirat ei tee tielle tai kadunreunaan! Phyi! Nasu katsoo Binkun perään ja tarjoaa katsetta "mä kans äiti?". Nasu, Nasu, katse, Nasu! Nasu vilkaisee. Nasu! Katsotaan, katsotaan! älä hermostu! Pannasta lukko irti ja kolmiloikkaa Binkun päälle ja loikkimaan i-h-a-n-a-s-s-a lumessa :) Ehtiihän sitä tarpeillekin ja sitten hihnaan. Mielellään hypätään pussaamaan äitiä silmälaseihin ja ihmetellään korvat sivulla, että mitä se nyt ärähtää. Lukot pantoihin ja kohti kotia.
Rappuun hihnat sekaisin ja solmussa, mahojen alla ja kenkien takana ja hissin oven välissä. Nyt istutaan kauniisti, ihan itse, kröhöm! No niin. Istuihan ne. Pannat ja hihnat irti hississä ja oman oven eteen odottamaan. Binkku istuu, Nasu steppaa. "Binkkuus saa mennä" Binkku pääsee sisään, Nasu ei istu, mutta ei myöskään yritä sisään. Nasu! Nasu vilkaisee, peruuttaa, istuu ja tapittaa. "Nasu saa mennä". Singotaan sisälle, "luu, lelu, ruokaa, aktivointilelu, mitä kaikkea lattioilta löytyykään suuhun laitettavaksi!" Binkku ottaa luunsa ja hyppää nojatuoliinsa. "Moikka" Kohti eteistä, kun hihat on laitettu koirien laatikkoon ja portti eteiseen suljettu. Olihan niillä vettä? Kyllä vain. Binkku katsahtaa ovelle, Nasu metsästää lattialle siroteltuja luunkappaleita. Binkku nyökkää, "Ai sä lähdet? Mene vaan, nähdään myöhemmin!"
Jasu. Jasu. Jasu. Jasu. Se on huippu eläin. Pieni jatkuvalla energiansyötöllä varustettu duracel, joka joutuu jos jonkinlaisiin tilanteisiin. Sillä on aina vinkeä ilme silkkisillä kasvoillaan, musta nenänpää ja tummat silmät. Sen korvat ovat yllättävän pehmeät ja sen naama on optimaalinen paikka antaa pusu. Jasu, Jaz, Nasu (ääntyy: Naaasuu), Mussu, Mini-Lätjäke ja Henkilö ovat kaikki rakkaan lapsen nimiä. Se osaa pyytää ulos parvekkeelle, kun sen tekee mieli mennä leikkimään lumessa, kaivaa kuoppaa, haudata luita ja vetää leluja lumenalta. Se leikkii mielellään omien perheenjäseniensä kanssa, se tykkää, kun puhalletaan naamaan ja aletaan nauraa, vastustamaton tilanne! on hyökättävä! Nasulla ei ole mitään ihmisen päälle astumista (tallomista, mukiloimista, pahoinpitelyä) ja korvasta näykkimistä vastaan, päin vastoin! Niin pieni walesi pääsee ihmisensä lähelle!
Aamuisin on mainiota pienten Nasujen tulla venyttelemään ja nauku-haukottelemaan tyynylle ja huokaisten laittaa pää vielä ihmisen pään viereen, koska tietää, että torkutetaan pari kertaaa - ei Nasu oliskaan halunnut heti nousta. Nasu tuoksuu omalta käsirasvalta, hajuvedeltä, huuhteluaineelta ja koiralta, sen poskelta voi haistaa kodin. Binkkuus räpyttelee silmiään kännykän valolle ja laittaa päänsä omalle tyynylleen tai mulkaisee jalkopäästä, nytkö jo?
Koirat ovat hyvin rutinoituneita, ne nousevat torkutuksen jälkeen sängystä, kun niille sanoo "On noustava" kumpikin kirjaimellisesti valuu alas sängystä venytellen ja haukotelle ja häntää huiskien. On saatava aamiainen ja Nasu työntyy oven raosta keittiöön, Binkulle ovi on avattava - on osoitettava jotain arvokkuutta! Kupit neitien eteen ja ruokailu voi alkaa - Nasu vaeltaa minun perässäni ja menee huolestuneena syömään vasta, kun Binkun ruoka alkaa uhkaavasti vähetä. Laitaan radio päälle. Nasu vilkaisee sitä ja selvästi päässä vilahtaa, että ""nyt se jo suunnittelee lähtöä". "Nasu!, mene syömään". Binkku vilkaisee kupiltaan ja jatkaa ruokailua "Hyvää ruokaa äiti, koiranmakkara-öljy-jugurtti-raksuja vedessä marinoituna". "Ole hyvä Binkkuus". Aamulla Nasu ei ehdi tyhjentää kuppia, koska ihminen on potentiaalinen livistäjä! Ihan varmasti se lähtee ilman Nasua lenkille, jos ei aina välillä käy tarkastamassa tilannetta.
Ruokailun jälkeen mennään vessaan, siniselle matolle makaamaan emännän jalkoihin (allerkirjoittanut ei edes enää kompastu niihin, kun on niin tottunut), kun tämä meikkaa. "Oliko hyvää ruokaa?" Heilutetaan kysymykselle häntää, Nasu saattaa tulla vessaan myös (usein tuleekin), vaikka ruokailu olisi vielä kesken. "Nasu! mene syömään". "Ei kerkee". Nuollaa huulia ja putsataan tassuja, ehkä vähän mukelletaan vain koirien kesken ja nuollaan toinen toistemme naamoja ja korvia. Seurataan ulos vessasta ja Jasna jatkaa syömistä, Binkkuus menee makkariin vielä lepäämään. "On mentävä lenkille" kaksi walpasta kasvoa katsoo tarkkaavaisesti, Nasu lattialta, B sängystä. Minä liikun - koirat liikkuvat.
Mennään ovelle ja koirat saavat pannat kaulaansa - Nasulla on ehkä kova pissahätä ja piipataan ovella. Binkku kiertää jalkojen takaa ja saa hihnan sekaisin. Maataan vihreällä matolla ja odotetaan kenkien ja takin ja kaulaliinan ja iPodin valmistelua (Ihmiset!). Käyn vielä laittamassa lattialle aktivointilelun, luita ja paloittelen kolme rouhetikkua - yksi kokonainen Biancalle. Koirat seuraavat ulko-ovelta, hihnat ovat kiinni kahvassa. Nasu hyppää vasten, Binkku istuu kauniisti ja tapittaa, "joko mennään?!" "Jo". Päästään rappuun, hihna jaloissa ja kaiteen raossa ja oven alla ja mahojen alla. Hissille, fiksut walesit istuvat kauniisti odottamaan matkaa neljännestä ykköseen (Neuvoin, kehoituksin, käskyin ja komennoin) ja alakertaan, odotetaan lupaa mennä ulos hissistä ja singotaan alaoven eteen (Nasu saattaa hoputtaa raapaisemalla lasia).
Lenkille (yritetään pitää pissaamisen poissa rapun pielestä) Nasu ehtii, ennen kuin hihna on täysin hallinnassa..., peitetään lumella. Jatketaan matkaa, Binkku pysähtyy odottamaan tietyssä kohtaa, että pääsee vapaaksi ja sitten singotaan pusikkoon tarpeille. Sivistyneet koirat ei tee tielle tai kadunreunaan! Phyi! Nasu katsoo Binkun perään ja tarjoaa katsetta "mä kans äiti?". Nasu, Nasu, katse, Nasu! Nasu vilkaisee. Nasu! Katsotaan, katsotaan! älä hermostu! Pannasta lukko irti ja kolmiloikkaa Binkun päälle ja loikkimaan i-h-a-n-a-s-s-a lumessa :) Ehtiihän sitä tarpeillekin ja sitten hihnaan. Mielellään hypätään pussaamaan äitiä silmälaseihin ja ihmetellään korvat sivulla, että mitä se nyt ärähtää. Lukot pantoihin ja kohti kotia.
Rappuun hihnat sekaisin ja solmussa, mahojen alla ja kenkien takana ja hissin oven välissä. Nyt istutaan kauniisti, ihan itse, kröhöm! No niin. Istuihan ne. Pannat ja hihnat irti hississä ja oman oven eteen odottamaan. Binkku istuu, Nasu steppaa. "Binkkuus saa mennä" Binkku pääsee sisään, Nasu ei istu, mutta ei myöskään yritä sisään. Nasu! Nasu vilkaisee, peruuttaa, istuu ja tapittaa. "Nasu saa mennä". Singotaan sisälle, "luu, lelu, ruokaa, aktivointilelu, mitä kaikkea lattioilta löytyykään suuhun laitettavaksi!" Binkku ottaa luunsa ja hyppää nojatuoliinsa. "Moikka" Kohti eteistä, kun hihat on laitettu koirien laatikkoon ja portti eteiseen suljettu. Olihan niillä vettä? Kyllä vain. Binkku katsahtaa ovelle, Nasu metsästää lattialle siroteltuja luunkappaleita. Binkku nyökkää, "Ai sä lähdet? Mene vaan, nähdään myöhemmin!"
Kommentit
ps.Hyvä nimi!
pip-sq