Taru..., On ollut raskasta edes avata tätä blogia, saati sitten kirjoittaa siihen. Puhumattakaan Tarun kuvien katsomisesta tai näiden tekstien lukemisesta, joissa Taru elää vielä viimeisiä hetkiään. Taru sairastui vain hieman heinäkuun alkua, niin, että oireet olivat nähtävillä. Diagnoosin saatuani Taru eli muutaman viikon ja näytti jopa toipuneen, vaikka ell:tä opin, että mitään ei ollut tehtävissä ja Taru voisi kuolla hyvinkin pian ja niin tapahtui.
Taru alkoi oireilla pahasti kello 22 aikaan illalla ja tilanne paheni asteittain pitkin yötä. Kello kahden aikaan kannoin Tarun kylpyhuoneeseeni ja istutin sen nurkkaa vasten, koska se ei pysynyt enää kunnolla pystyssä itsekseen. Tarulla oli siis syöpä, joka oli levinnyt sen koko pieneen kehoon. Etäpesäkkeet ympäri ruumista olivat lähteneet keuhkoista.
Taru alkoi oksentaa, yökkäillä valkoista vaahtoa ja yskiä. Silittelin sitä ja mietin, että mitä ell voisi sille enää tehdä. Päätin, että en vie sitä pois kotoa siinä kunnossa. Istuin Tarun kanssa ensin makuuhuoneeni lattialla ja sitten vessassa, lopulta en enää kestänyt katsoa Tarun kärsimystä ja suutelin sen nenää hyvästiksi. Viimeisen kerran näin Tarun elossa, kun katsoin sitä vessan nurkassa, jossa se tuijotti lattiaa silmät lasisina ja puhisi, yrittäessään saada ilmaa keuhkoihinsa.
Aamulla 7.30 löysin Tarun kuolleena vessasta, sen ruumis oli vielä lämmin. Sen silmät olivat lasittuneet ja sen suusta oli valunut verta vessan lattialle ja se oli valunut kohti viemäriä vessan viettävällä lattialla. Iltapäivällä ajoin Tarun ruumiin autontakakontissa, Bianca etupenkillä kanssani Lahteen mökillemme.
Serkkuni kantoi Tarun sen viimeiseen lepopaikkaan, mökkimme takapihalle kaivettuun kuoppaan kiven viereen. Pidin Tarun kantamista autoon kerrostalon neljännestä kerroksesta todella vaikeana tekona, Tarun ruumis oli kova ja jäykkä ja liikkui elottomasti sylissäni. Vaikeimpia asioita joita olen ikinä tehnyt. Taru haudattiin ja Bianca sai olla mukana katsomassa. Se olisi halunnut mennä Tarun mukana kuoppaan, se ei vielä ymmärtänyt, että sen ja Tarun taru oli nyt loppu.
Bianca on kärsinyt kovasti tästä elämänmuutoksesta ja on ollut selvästi masentunut. Se on lopettanut lähes kokonaan syömisen, kehoittamatta ja nukkuu paljon, se on vanhentunut ja sen elämänilo on kadonnut suurimmalta osaltaan. Bianca haluaisi Tarun ja minä haluaisin antaa sille Tarun ja tekee kipeää katsoa miten se kaipaa Tarua ja tietäisin tarkalleen, mikä asiaa auttaisi, mutta en voi antaa sille sitä mitä se haluaa..., Tarua. Viimeisessä kuvassa olimme melkein kuukautta aiemmin yhdessä ja kuukautta myöhemmin ei enää omaa Nipsuani ole enää olemassa..., kyllä elämä on yllättävää...,
Somewhere over the rainbow..., way up high....,
Kommentit