Rakvere, Viro

Pari sanaa ja hehkutus tähän alkuun, ihan näin yleisellä tasolla. Tästä tulee nyt pitkästä aikaa kilometri postaus, mutta se on sen arvoinen! ja olen tämän tekstin kohdalla saanut aikaseksi tasan 500 postausta tänne blogiin!, jee! Hyvä minä..., Ja te kaikki lukijat (11 565), jotka luultavasti vain klikkaillette tekstien ohi kuvasivuilleni, mutta kuitenkin tämän kautta, inspiroitte aina vain parempiin suorituksiin..., anyway..., itse asiaan!

Heräiltiin laivalla siinä kuuden aikaan, Nipsu oli nukkunut koko yön minun ja seinän välissä. Normisetti, kotonakin se nukkuu aina minun kyljessä kiinni. Yleensä vielä kääntyy niin, että meidän selkärangat on vastakkain, täytyy sanoa, että aika mukava nukkua niin. Sille ei nykyään tule edes kuuma, ainakaan niin, että pyrkisi pois tyynyltä ja peiton alta, joten koin vaarattomaksi ottaa sen yläsänkyyn kanssani, lisäksi olen aika herkkäuninen, joten, jos Nipsu olisi yrittänyt lähteä vaeltamaan jonnekin, olisin luultavasti herännyt. Tehokas ilmastointi varmisti kuitenkin, ettei lämmöt päässeet nousemaan liian korkeiksi.

Heräilyn ja Einen nostettua Nipsu alas ja minun, Jonnan ja Einen saatua aamutoimet tehtyä, suljettiin koirat boksiin ja lähdimme aamiaiselle. Olimme juuri päässeet aamiaissaliin, kun tuli kuulutus, että hytit luovutetaan 6.45 :/ Kello oli siis tuolloin 6.30 ja olimme olleet siinä käsityksessä, että aamiainen alkaa silloin, mutta ei se oli alkanut jo 6.15. Ei muuta, kuin takaisin hyttiin, viedäksemme tavarat ruokapaikkamme ulkopuolelle, jossa kiltti respan nainen lupaisi pitää niitä silmällä. Jonna ja Einen ottivat omat kimpunsa ja kampunsa, minä omani ja minä lähdin edeltä Tarun kanssa kannelle. Läksin Nipsun siis kanssa kannelle hiekkalaatikkoon, sinänsä tosi sopeutuvainen pikku eläin, kun meni heti laatikkoon, vaikka ällöttikin vähän siellä kävellä, kun;

"Hyi äiti!, täällä on käynyt joku pissaamassa ja mä en voi kävellä siitä" :D

Keksi sitten kiertää laatikon ja yrittää laatikkoon toiselta reunalta :) Söbö. Käveltiin sitten takaisin aamiaiskerrokseemme (8) kannelta (10) ja laitoin Nipsun muiden 3:n koiran kanssa boksiin (sopu sijaa antaa) ja siitä sitten syömään. Ruokailun jälkeen, jäimme Einen kanssa odottelemaan koirien ja tavaroiden luo Jonnaa. Kuulimme kuulutuksen, johon minä tuumasin Einelle, että aika tutun kuuloinen rekkarinumero, johon Eine: Ei Jonnalla, mun mielestä ole siinä Y:tä. Kohauttelin sitten olkiani, ei kai sitten..., Jonna juoksee kohta paikalle, se oli meidän auto! Jaaha...,

"xxx-xxx teitä kaivataan autokannelle, HETI"

Minä sain nopeimmin itseni ja koirani kasaan, kun oli vähiten tavaraa ja vain yksi koira (ei omaa häkkiä mukana), joten minä sain tehtäväksi juosta kimpsuineni kampsuineni ja Nipsuineni, Mini liittyi myös seuraamme, autokannelle. Siellähän se auto oli, yksin :D Kaikki muut olivat sen jo hylänneet ja uudet rekat jo tulleet osittain sisään. Avasin muka tehokkaana takakontin ja valehäärin muka siinä jotain, kun odottelin muuta porukkaa.

Ovi kävi vähän kauempana ja nopeaa tahtia alkoi lähestyä heiluva laitos, jonka takaa häämötti ihminen ja toinen ihminen laukkujen lyyhistämänä, jota tempoi koira ja toinen hölskyi sylissä. HAAhaHAA! :D :D Mikä näky!, ihan kuin jostain elokuvasta, häkkitaiteilu näytti vielä useampaan kertaan siltä, että se menee nurin :D Lastasimme äkkiä auton ja kamat takapenkille, minä hyppäsin autoon ja Jonna samoin, ojensin Jonnalle avaimet, ovet kiinni ja matkaan, kumi vaan paloi! Minulle tuli mieleen ne muovipussit siinä autontakakontin tuntumassa ja käännyin ympäri kysyen samalla;

"Eine tulihan ne kaikki kassit mukaan...?,"

Ja näin ulkona auton oikealla puolella juoksevan Einen!

"Jonna!, Eine ei tullut mukaan!!"

Hahhaa :D Luonnollisesti pysähdyimme naureskellen ja sitten taas matkaan! Hyvin päästiin ulos laivasta, koirat, kassit ja niin se Einenkin ;D mukanamme! Jonna ajoi alkumatkana ja sitten Eine, näyttelypaikka löytyi hienosti, hämmentävän tasainen maa tuo Viro, kilometri tolkulla suoraa tietä edessä ja tasaista peltoa kummallakin puolella tietä..., Anyway oltiin ajoissa, näytettiin paperit, saatiin leimoja ja sitten sisään halliin.

Saatiin mainio paikka heti tuomarinpöydän takaa ja siihen asetettiin leiri. Jonna oli taas saanut tehtäväkseen näyttää kaikki matkassa olleet koirat ja niin, sitten Taru aloitti. Ollen hienosti Jonnan kanssa VET ERI1 ja ROP-vet! :D JEE! eli nyt olis sitten Tarun Baltian maiden tittelit koossa: *EE VMVA, *LV VMVA, LT VMVA ja *BALT VMVA! *vahvistamaton. Seuraavaksi kehään asteli Wendy, joka näyttää aivan isältään Sumolta, mutta narttumaisempana versiona. Binkun puolisisko esiintyi kauniisti ja on kehittynyt tosi paljon lyhyessä ajassa, tuomari tykkäsi, mutta antoi silti EH1:n, hieno tulos, eikä paljon jäänyt siitä ERI:stä!

Sitten Jonna vei kehään Minin, Tarun puolisiskon, Sumon siskon ja Mini meni ja pokkasi SERT:n itselleen ja sitten PN-kisassa, minä näytin Tarun ja Jonna Minin, meni Mini ottamaan vielä upeasti ROP:in! Sitten oli hännänhuippunamme olleen Sinin vuoro ja se meni ottamaan myös ROP:in Jonnan handlauksessa! Onnea Jonna ja Eine sekä Anett ja Mariann! Ei mikään turha reissu meillä :) Jäätiin sitten odottamaan isoa kehää, olihan meillä kolme ROP:ia autossa :) Odotellessa, haettiin matolääkkeet (Suomessa koko helahoito eläinlääkärillä: 60€,Virossa 8€ -.- ja tuskin oli edes eläinlääkäri se nainen..., eikä halunnut nähdä edes koiria tai lääkkeiden antoa!!) ja käytiin kuvaamassa ja kävelyttämässä koirat.

Isoissa kehissä Taru pääsi juoksemaan, vaikka kuuluttaja joutui Jonnalta kysymään, minkä rotuinen Taru on -.-, ennen Siniä ja Miniä ;) ja yllätti taas positiivisesti. Vähän hämmentävästi ne sen kuuluttivat, mutta niin se vain oli, että Nipsusta tuli BIS 3-veteraani!!! Jär-kyt-tä-vää! Häntä heiluen pikku walesi esiintyi eduskeen ensimmäisessä tämän vuoden näyttelyssään, 10v ja 5pv vanhana :) Minille ja Sinille ei enää menestystä tullut, joten pääsimme pois 8 ryhmän jälkeen. Täältä löytyvät nämä kuvat. 

Pakkauduimme autoon, kävimme syömässä Hesessä ja minä pääsin rattiin..., vähän tiukalle meni aikataulu ja ajoimme suoraan laivaan, kun pääsimme satamaan. Saatoin ehkä ajaa ylinopeutta..., ehkä. Minä ajoin myös auton laivaan, muuten meni ok, mutta käsijarrun kanssa mulla oli vähän ongelmaa. Vieras auto, erilainen käsijarru, mutta kyllä se sitten otti ja piti, ei ainakaan näyttänyt mitään tapahtuneen, kun palattiin autoon laivassa vietetyn ajan jälkeen. Istuttiin täpötäyden laivan yhdessä portaikossa koko matka ja juteltiin. Laiva oli ajoissa satamassa, mutta jouduttiin melkein 25minuuttia odottamaan ulos pääsyä laivasta ja sitten 30min, kun poliisit halusivat puhalluttaa jokaisen autoilijan kello 12 su yönä -.-. No, minä sain Tarun kanssa kyydin kotiin ja muut matkalaiset jatkoivat siitä matkaansa tahoilleen. Kiitos taas huippuhetkistä, sai taas nauraa itsensä kippuraan! Onnea tuloksista ja otetaan uusiksi!