Koiran lapsi keväällä. BLONDI. Se juoksi tuon kyseisen rusakon perässä pusikossa kamalalla ryminällä ja kitisi, kun alkoi jäädä jälkeen pupusta. Rusakko pysähtyi päästessään ensiksi ulos ryteiköstä ja lapseni sitten ryntäsi tuhatta ja sataa eri kohdasta ulos ja minun luokseni.
Väärä tarkennuskohde tässä kuvassa, mutta, kun tilanne oli niin nopea, niin pupu jäi tarkennuskohteeksi. Toisaalta kuva on ehkä kivempikin näin päin. Tajuaa ainakin minkä ohi se metsästyskoira tuossa kirmasi.
Sitten otimme kuvia niin, että pikkusiskoni heitti frisbeetä ojan yli ja minä kuvasin kauempaa. Bianca on ihan fanaattinen frisbeestään. Ja sitten hieman kuvanmuokkausohjelman käyttelyä ja voila! Aika hieno siitä tulikin, vaikka itseäni kehunkin.
Väärä tarkennuskohde tässä kuvassa, mutta, kun tilanne oli niin nopea, niin pupu jäi tarkennuskohteeksi. Toisaalta kuva on ehkä kivempikin näin päin. Tajuaa ainakin minkä ohi se metsästyskoira tuossa kirmasi.
Sitten otimme kuvia niin, että pikkusiskoni heitti frisbeetä ojan yli ja minä kuvasin kauempaa. Bianca on ihan fanaattinen frisbeestään. Ja sitten hieman kuvanmuokkausohjelman käyttelyä ja voila! Aika hieno siitä tulikin, vaikka itseäni kehunkin.
Syy miksi Taru ei ikinä esiinny tälläisissä kuvissa on hyvin yksinkertainen, sitä ei kiinnosta moinen poseeraus tai esiintyminen tai edes noutaminen niihin pisteisiin jotka Bianca tavoittaa pakkomielteillään. Se haistelee ja katselee ja kaivaa ja puuhastelee omiaan, kun me säädämme nuoren lapsen kanssa milloin mitäkin tilannetta ja kuvausideaa soveltaen. Jos Tarun ottaa mukaan niin se tohottaa hetken ja tekee kyllä, mutta siitä näkee ettei se haluaisi tai ettei se ole lainkaan kiinnostunut oikeasti siitä mitä me laitamme sen tekemään. Se nauttii katselijan roolistaan enemmän :)
Kommentit