We'll Meet Again

Setäni ja hänen naisystävänsä kaverin perhe tulivat tänään setäni kotiin pesemään mattoja. Heillä oli mukanaan yksi heidän koiristaan. Baijerinvuoristovihikoira Tinttarallin Jimi "Pontro".

Bianca pääsi yksinään ensin tervehtimään nuorta poikaa, Taru joutui odottelemaan sisällä. Heti oli nuorilla yhteinen sävel tiedossa. Pontro omalla mielipuolisella-lapsenmielellään osoittatui Biancan sielunkumppaniksi ja leikit olivat pitkät ja hartaat. Uimassa käytiin välillä vilvoittelemassa j
a taas jatkettiin mustikkavarvikoissa poukkoilua. Bianca oli suuremmalle ja vielä koordinaatiota vailla olevalle Pontrolle liian nopea. Laura (Pontron emäntä) ihmettelikin, kun Pontro löysi "ajoulinansa", jahdatessaan Biancaa. Ei saanut kiinni :) Yksinään lapset sitten leikkivät pihalla, kun me olimme syömässä sisällä, ei ollut tarvetta tulla sisään. Kun Pontron perhe sitten oli lähdössä juoksi Bianca auton perään ja jäi katsomaan takakontissa häntä tuijottavaa Pontroa, lomaromanssi ;)

Pilailtiin sedän naisystävän kanssa, että Bianca varmaan kertoo Espoossa Suomussalmen romanssista. "Joo, siis se oli ihanan tumma, sellanen ulkomaalesen näkönen ja ihanan isot ja pehmät läppäkorvat", "olihan se vähän lapsellinen ja tosi riippuvainen, mutta meillä oli tosi kivaa yhdessä"

Taru keksi, että se voi katsoa kaloja rannassa kiviltä. Tassut pysyy kuivana, niin tarkenee olla rannassa kauemmin :)

Kommentit