Vaasannäyttely

Aamulla heräsimme puoli 7!, kääk.., lähdimme koirien kanssa ulos ja sitten hotellille. Menimme syömään ja sitten huoneeseen, jossa Manta ja Hertta joutuivat pesuun ja föönäykseen. Taru ja minä katselimme tätä touhuilua erityisen karvaiselta sängyltämme. Kaiken tämän laittautumisen jälkeen olimme taas, jälleen, yllättäen myöhässä aikataulustamme. Kävimme maksamassa ja kysymässä jotain millä vähän siistiä karvoissa kylpeviä huoneemme lattioita, ei ollut mtn. Ei sitten siivota.

ROP Llawen Tuff Enuff ja Magicstream's Hulabaloo Balai

Pääsimme näyttelypaikalla oivaan parkkipaikkaan ja menimme sisään halliin. Tosi kiva paikka, valoisa, sopivan lämpöinen ja ennen muuta tilava halli. Ja minulle se tärkein, loistavaakin loistavampi kuvauspaikka. Laitoimme pystyyn kaksi boksia, Taru pääsi Mantun kanssa majailemaan odotusajaksi. Kuvasin taas kaikki walesit ja Täältä kuvat. Tulokset olivat yksnkertaisesti meidän osalta LOISTAVAT.

Ei todellakaan ollut mikään turha reissu Vaasaan, kun Taru ekassa vetsku näyttelyssään oli ROP-veteraani!!!, itse menin vain PN kehään näyttämään Tarua, muuten Jonna sai johdattaa näyttelykehässä koko laumaa. Manta viimeisessä Suomen pentunäyttelyssää oli ROP-pentu!!! ja harmittavan lähelle jäi tuo kolmas ja hienoin ROP - Hertan osalta. PN2 ja vara-cacib. Kyllä se vaan niin on, että teoria Hertasta ja KV-näyttelyistä pitää paikkansa. Mitä sitä turhaan pikkunäyttelyissä nyhjäämään, kun ei edes cacib'ja jaeta ja kilpailuakin on niin vähän :)

Kävimme hakemassa Einen kanssa tyttöjemme pokaalit ja Manta kantoi omansa meidän bokseillemme. Saaden lukuisia ihastelevia katseita osakseen, filmitähti kakara. Otimme Einen kanssa pihalla muutamia kuvia Tarusta, Hertasta ja Mantusta. Kuvassa siis vas. alkaen ROP-pentu Manta (Benchmark Taw Cymraes), Hertta PN2 cacib (Luckystone's Especial Jewel) ja Taruni näyttelyn ROP-veteraani (Doniol Jasmin Shangrila)

Jäimme isoihin kehiin, joita sitten odottelimme shoppilemalla ja kuvia katselemalla. Ostimme myös pehmikset. Ostin työille luuympyrät ja Biancalle ties kuinka monennen frisbeensä. Saa nähdä kauanko tämä yksilö kestää kakaran käsittelyssä. Olemme sopineen, että ROP koiran omnistaja saa päättää jäädäänkö vai ei ja me jäimme. Tarun ROP-veteraani tuloksen takia siis ja Jonna näytti vielä walesikehän ROP-koiran ryhmä 8:n mukana. Päästen uroksen kanssa kuuden parhaan joukkoon. Kuvassa Taru veteraanikehän kokoontumiskehässä, josta sitten koirat rotu kuuluttaen juoksutettiin varsinaiseen kehään. Aika hienoa kyllä, että oma koira pääsi tuollaiseen kehään :)

Tämän tulosrikkaan päivän jälkeen lähdimme kotia kohti. Pysähdimme Peräseinäjoella ottamaan työistä taas kuvia. Todella tuulisella järven rannalla, kuten Tarun korvista voi päätellä :DD Manttu järjesti jännitystä, tähän tylsään tehtävään. Käyden jäisessä sorbetilta näyttävässä rannassa, uimahyppyjään harjoittelemassa. Ensimmäinen talviturkin tiputus siis suoritettu, melko räjähtävällä tavalla. Kuvassa vas. siis Sääli-Manttu :) Jätimme koirien kuvaamisen väliin..

Kävimme ABC:llä syömässä ja Tampereella minä tartuin rattiin. Lahden ABC:llä, Manttu ja Eine jäivät kyydistä, Jonann ja minun jatkaessa matkaa Rajamäelle. Sieltä minä vielä jatkoin Tarun kanssa Espooseen, olimme kotona n. 23.30. Ja aamulla herätys klo.5 ja eikun töihin. Kivaa oli kyllä olla vaihteeksi ihan kahdestaan Tarun kanssa, kun yleensä Bianca pyörii koko ajan siinä mukana. Pitää ottaa uusiksi pelkän Tarun kanssa matkustaminen :) Kiitos matkaseurasta Jonnalle, Einelle ja koirille!