Tänään oli sitten vuorossa metson kantamista. Taru nappasi oikein reippaasti ja hyvällä otteella, jauhamatta, kiinni linnusta ja lähti sitä kuljettamaan. Antoi myös halukkaasti sen minulle, kun pyysin. Bianca ei uskaltanut sitä suoraan maasta ottaa kiinni, varsinkin kun siipi laahasi. Oli liian painava. Toinen siipi otettiin sitten irti ja sitä B kanteli mielellään, otti jalat alleen :) Taru vei kyllä lintua paljon rauhallisemmin, taisi vähän poseeratakkin.Revittiin siitä metsosta sitten irti siipi, kun se oli
Biancasta liian iso ja pelottava ja painava otettavaksi suuhun. Siipiä kantoi pikku tyttö sitten oikein vauhdikkaasti. Vauhtia oli 100 lasissa, kun Bianca paineli siipi suussa ympäri pihaa. Tarukin innostui jahtaamaa ja siitä lapsi vain innostui lisää. Tarukin sai siiven suuhunsa, mutta vain hetkeksi ja Bianca meinasi saada turpaansa, kun meni ottamaan Tarulta metsoa.. Ei lapsi vieläkään uskaltanut metsoa suuhunsa ottaa, vaikka sitä yritin suuhun antaa.Kokeiltiin myös ampua Biancan vieressä pienoiskiväärillä, eikä ollut pentu moksiskaan paukkeesata vähän katseli minua kysyvästi ja käveli pihaa ympäri. Sanoin muutaman rauhoittavan sanan ja ei jännittänyt sitten enää yhtään. Taru nyt vaan jatkoi hommiaan, kyseessähän oli Tarun mielestä vain säälittävä pienoiskivääri. Suuri valkoinen metsästäjäni<3
Illalla tytöt sitten palloutuivat yhdessä sohvalle nukkumaan rankan päivän päätteeksi :) Suloiset. Kyllä huomaa, että Taru nauttii Biancan seurasta ja pitää pikku neidin seurasta. Nyt jopa nukkuvatkin vieretysten aivan sulassa sovussa. Joku päivä tässä ihmettelin, että missä koirat luuhaa, kun ne pissalle oli päästänyt. Ikkunasta katsoin, niin siellä leikit oli täydessä vauhdissa, ihan omatoimisesti pistetty pystyyn ja kauan viihtyivät pakkasessa ja lumessa leikkien!
Rankan päivän jälkeen on mitä mainiointa palloutua vieretysten emännän kanssa sohvalle, otin jalan pois tyttöjen edestä kuvaa varten ;)
Kommentit