Joensuun näyttelymatka su

Tänään siivosimme mökin kuntoon ja lähdimme vielä näyttelyyn. Siellä näyttelypaikalla sitten huomasin, että Tarun numerolappua ei ollut missään. Ei muuta kuin takaisin toimistoon pyytämään jo kolmatta numerolappua samalle koiralle, ei yhtään noloa- hänkin jo muisti Tarun. Päivä oli tosi helteinen ja Tarussa se ainakin näkyi. Taru meni kehään siinä kahdentoista aikaan,kun olimme olleet näyttelypaikalla jo 9:stä.

Tuomari tykkäsi kovasti Tarusta, ennen kuin Taru liikkui. Sitten tuomari pyysi juoksuttamaan ja kehän laidalta katselin, että aika tahmeasti se liikkui. Niin oli liikkunut kyllä edellisenäkin päivänä. Sitten edes-takaisin liikkeessä tuomari pyysi kaksi toistoa. Kehäsihteeri sitten kysyi, että ontuuko koira?!, no sitä ei ollut kukaan muu kuin tuomari "tajunnut", joten saatiin näyttelyuran ensimmäinen EVA. Että sillä tavalla. Lauantaina VASERT ja Su EVA ;D
ROP Wildfellow's Aquiline ja VSP Mawredd Prydferth

Pääsimme lähtemään aikaisin, koska muillakaan koirilla ei mennyt sen paremmin, paitsi Wandalla, joka sai VASERTin! Onnea Keijo ja Anne ja tietysti Wessi-äiti.

Kotimatkalla käytimme koirat uimassa tienposkessa olevassa järvessä. Niin siinä sitten kävi, että Jonna tajusi vedessä olevan bensiiniä. Koirat olivat juoneet ja polskineet siellä oikein olan takaa. Onneksi en Biancaa sinne laittanut! Jonna soitti sitten äidilleen, joka kävi netissä katsomassa miten tuli toimia.

Koirat olisi pitänyt puhdistaa välittömästi fairylla, mutta sitä ei ollut. Aloimme etsiä järveä, kauempana tiestä, jotta vesi olisi varmasti puhdasta. Se ei ollutkaan sitten aivan helppo homma. Ajelimme hyvän tovin metsäteitä, ennen kuin löysimme viimein paikan missä koirat voitiin putsata. Melko tiheä pusikko oli edessä, joten sen läpi sitten rämmittiin, enemmän tai vähämmän vihaisina...

Rannassa tajusimme, että siellä oli mökki. Sain ainostaaan Tarun pestyksi ja uitetuksi, kun Anne kutsui meidät kauemmaksi mökistä. Rämmimme sankan pusikko-kallio-oksisto kerääntymän läpi ja löysimme lahon laiturin. Siinä saimme koirat puhdistettua. Autolle rämmimme märkien koirien kanssa kuumissamme. Onneksi on ilmstointi keksitty!

Matkalla kotiin juutuimme vielä ruuhkaan, kun Porissa oli tulvinut. Jono oli kilometrien mittainen. Kävimme pissattamassa koirat ja syömässä, ensi kerran aamun jälkeen. Veimme Jonnan kotiin ja sitten isäni haki minut ja koirat Annelta ja Keijolta.

Kiitos matkasta ja kyydistä Annelle ja Keijolle ja Jonnalle! sekä seurasta koiraväestölle!!