Pitkästä aikaa..

Tämä blogin pitäminen on jäänyt aivan totaaliseen paitsioon. Koirat elelevät vakaata ja rauhallista senioreiden elämää.

Ne ovat kotiutuneet hyvin Helsinkiin ja Jasnakin kipuili yksinoloa vaan viikon verran. Jasna on muuttanut elämässään kolmesti, tavallaan neljästi ja parin viikon epävarmuuden täyttämää ajanjaksoa lukuunottamatta kotiutuminen on mennyt upeasti. Voi tietysti myös olla, että omat odotukset ovat sopivan matalalla, tai lääkitys ja ikä ovat auttaneet tarpeeksi. 

Bianca on 13,5-vuotias ja heinäkuun loppupuolella sillä oli outoja vatsaoireita ja luulin, että nyt se on menoa. Sattui vielä niin, että oireet alkoivat viikkoa ennen kuin olisi ollut Tarun kuoleman vuosipäivä, joten maalailin heti piruja seinille. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin vaan ummetuksesta. Varmuuden vuoksi vaihdettiin ruoka viljattomaksi ja nostettiin kipulääkitys kahteen tablettiin päivässä. En tiedä olisiko se ollut tarpeen, mutta ell sanoi jo vuosia sitten, että tarpeellisella annoksella menette. Bianca myös edelleen huojuu/räpyttelee juodessaan ja välillä parketilla lähtee takapää luisuun. Menemme päivä kerrallaan ja toivottovasti oma järki kertoo ajoissa milloin on aika tehdä viimeinen palvelus pienelle ystävälle. Niin kauan, kuin leikit Jasnan kanssa aloittaa B, ruoka maistuu ja jalka nousee niin uskon, että se ei vielä ole ollut elämässäni liian pitkään. Tänään B pääsi fysioterapeutille Viikin eläinsairaalaan, oman eläinlääkärinsä suosituksesta.

Kommentit