Välillä otan koirien kanssa lenkille lähtiessä kameran mukaan - en niin usein kuin joskus ennen olen ottanut tai otan yleensä silloin, kun koirat on pieniä. Kuitenkin välillä tulee tilanteita, kun manaa, että taas se kamera on kotona!
Olen nyt pari kertaa onnistunut näkemään lenkillä walesin ja silloin sitä kameraa todella aina toivoo mukaansa, olisi edes kännykässä hyvälaatuinen kamera, mutta, kun ei niin ei. Olen sijoittanut kaikki kameravarani tuohon "aitoon" kameraan.
Yhtenä päivänä oltiin lenkillä ja koirat oli siinä pellolla sitten vapaana. Oli vielä vähän lunta, aurinko paistoi ja koirat haisteli tien pientareita. Bianca käveli hitusen minusta takana vasemmalla ojanpientareella ja Jasna vähän minun edessä oikealla rinteessä. Yhtäkkiä rusakko ponkaisi suoraan Jasnan tassujen alta tielle. Jasna ponkaisi heti perään. Rusakko näki Biancan, kääntyi, näki minut ja sitten Jasna olikin jo sen selässä ja Bianca kurkussa. Minä tuijotin hämmentyneenä ja yllättyneenä ja rusakko alkoi itkeä ja sitten se kieltäminen olikin jo mahdotonta. Katsoin siinä sitten miten tytöt yhteistoimin teki lopun siitä Rumpalista. Tosi siististi ja nopeasti ne sen lopettivat, ei luita tullut näkyviin eikä yhtään vertakaan. Ja kyllä olivat ylpeitä!
Yllättävästi Bianca ei halunnut ottaa aarrettaan kantoon, Jasnalle sen jättäminen olikin sitten todella vaikeaa. Minulla ei ollut pussia ja kotimatkaa oli melkein viisi kilsaa ihan yleisiä teitä pitkin, niin en kehdannut ottaa sitä kantoon. Vähän harmitti kyllä, kun pakkasessa olisi ollut tilaa. Jasna tajusi, että nyt sitä hänen "leluaan" ollaan jättämässä ja jäi sitten yksin vahtaamaan sitä, kun me Biancan kanssa jatkettiin matkaa. Se yritti ottaa sitä kantoon, mutta harjaantumattomana otti sitä aina liian paljon joko edestä tai takaa ja se oli niin iso, että raahasi maata, niin Jasnalle tuli tuska. Siellä se sitten seisoi. Oltiin ehditty Binkun kanssa jo varmaan puolikilometriä edelle, kun Jasna sitten juoksi minun luokse puuhaili vähän ja katsoi sitten taakse ja hirveää kyytiä juoksi takaisin rusakolleen. Näin miten yritti ottaa kantoon. Tuli minua kohti ja palasi taas takaisin. Jatkettiin Biancan kanssa matkaa ja kyllä se sitten lopulta tuli, kun välimatka äitiin kävi kivuliaammaksi kuin ero aarteesta. Seuraavana päivänä ruho oli hävinnyt ja kyllä oltiin kiinnostuneita siitä kohdasta :)
Kommentit