Oltiin Nasun kanssa lähdössä hakemaan Maijaa Sellosta ja Binkku oli jo evakoitunut vanhemmilleni aiemmin päivällä hoitoon, koska olimme suuntaamassa Sellon kautta Nokialle.
Avasin ulko-oven ja Nasu jäi pyörimään siihen jalkoihin. Epätavallista, koska yleensä sillä on kiire hissille, koska on kiire ulos. Pääsin sitten kassien ja hihnan ja ulko-oven kanssa koiran ohi ja käännyin katsomaan mitä se eläin oikein puuhaili. Sillä oli luumu. Voi sitä riemun määrää ja kevätjuhlaliikkeitä! Pienen koiran voi tehdä niin helposti niin kovin onnelliseksi :) Naapurin kauppakassista (näin päättelin) oli varmaan tippunut luumu ja nyt Nasu sitten poimi sen suuhunsa. Vedin Nasun perässäni hissille, painoin hissin kellarista yläkertaan ja jäätiin odottamaan. Nasu istui viereeni, katsoi silmiin ja katsoi luumua, sitten se toisti saman varmaan kymmenisen kertaa. Päästin sen hihnasta ja se loikkasi luumulle ja nappasi sen päätään heilauttaen suuhunsa..., jolloin luumu lennähti ilmaan ja alkoi vieriä alas portaita kolmanteen kerrokseen. Nasu katsoi pää kallellaan ja korvat hörössä, miten luumu pomppi porras kerrallaan alas ja pysähtyi alimmalle portaalle. Nasu katsoi luumua hetken ja sitten se ryntäsi luumun perään. Luumu tietenkin luiskahti portaan välistä ja niin oli koira onnellisena hävinnyt alas seuraavasta kerroksesta.
No niin. Yritin sitten huutaa, huutamatta, koska rapussa kaikuu niin hyvin. Käytännössä siis suhisin Jasnan nimeä hyvin äksynä, ei mitään. Kuului vain kynsien kliksunta jostain alakerrasta. Menin hissiin ja ajattelin eläimen odottavan alaovella. Ei ollut siellä. Vilkaisin kellarikerrokseen, ei siellä, jäin kuuntelemaan ei kuulunut mitään. Olin lähdössä etsimään koiraani, kun huomasin sen luumun ylimmän portaan reunalla. Ja aivan kuin elokuvissa, lähti se siinä katsoessani vierimään pomppien porras kerrallaan alas, aina kenkäni viereen asti. Tuijotin sitä tyhmänä ja kuulin, kun Jasna haukahti jossain turhautuneena. Jasnalle on aina ollut jotenkin vaikea hahmottaa rappukäytäviä ja se on pari kertaa ennenkin eksynyt, se ei tunnu hahmottavan esim. mistä sitä kutsuu, tai, jos sanoo tänne, se saattaa rynnätä alas portaita, vaikka huutaisi ylhäältä. Sillä on selvästi joku blondi osa päässä, joka kytkeytyy päälle portaikoissa.
Menin siis sitä vastaan ja löysin sen kolmannen kerroksen rappusista, tulossa alas ja voi sitä hännänheilutuksen määrään, kun taas kohdattiin. Pieni elän oli varma, että portaat olivat nielleet minut laukkuineen päivineen! Johdatin Nasuni alakertaan ja otin kassit matkaan. Nasu kantoi kortensa kekoon ja auttoi kantamisessa..., luumu lähti mukaan.
Avasin ulko-oven ja Nasu jäi pyörimään siihen jalkoihin. Epätavallista, koska yleensä sillä on kiire hissille, koska on kiire ulos. Pääsin sitten kassien ja hihnan ja ulko-oven kanssa koiran ohi ja käännyin katsomaan mitä se eläin oikein puuhaili. Sillä oli luumu. Voi sitä riemun määrää ja kevätjuhlaliikkeitä! Pienen koiran voi tehdä niin helposti niin kovin onnelliseksi :) Naapurin kauppakassista (näin päättelin) oli varmaan tippunut luumu ja nyt Nasu sitten poimi sen suuhunsa. Vedin Nasun perässäni hissille, painoin hissin kellarista yläkertaan ja jäätiin odottamaan. Nasu istui viereeni, katsoi silmiin ja katsoi luumua, sitten se toisti saman varmaan kymmenisen kertaa. Päästin sen hihnasta ja se loikkasi luumulle ja nappasi sen päätään heilauttaen suuhunsa..., jolloin luumu lennähti ilmaan ja alkoi vieriä alas portaita kolmanteen kerrokseen. Nasu katsoi pää kallellaan ja korvat hörössä, miten luumu pomppi porras kerrallaan alas ja pysähtyi alimmalle portaalle. Nasu katsoi luumua hetken ja sitten se ryntäsi luumun perään. Luumu tietenkin luiskahti portaan välistä ja niin oli koira onnellisena hävinnyt alas seuraavasta kerroksesta.
No niin. Yritin sitten huutaa, huutamatta, koska rapussa kaikuu niin hyvin. Käytännössä siis suhisin Jasnan nimeä hyvin äksynä, ei mitään. Kuului vain kynsien kliksunta jostain alakerrasta. Menin hissiin ja ajattelin eläimen odottavan alaovella. Ei ollut siellä. Vilkaisin kellarikerrokseen, ei siellä, jäin kuuntelemaan ei kuulunut mitään. Olin lähdössä etsimään koiraani, kun huomasin sen luumun ylimmän portaan reunalla. Ja aivan kuin elokuvissa, lähti se siinä katsoessani vierimään pomppien porras kerrallaan alas, aina kenkäni viereen asti. Tuijotin sitä tyhmänä ja kuulin, kun Jasna haukahti jossain turhautuneena. Jasnalle on aina ollut jotenkin vaikea hahmottaa rappukäytäviä ja se on pari kertaa ennenkin eksynyt, se ei tunnu hahmottavan esim. mistä sitä kutsuu, tai, jos sanoo tänne, se saattaa rynnätä alas portaita, vaikka huutaisi ylhäältä. Sillä on selvästi joku blondi osa päässä, joka kytkeytyy päälle portaikoissa.
Menin siis sitä vastaan ja löysin sen kolmannen kerroksen rappusista, tulossa alas ja voi sitä hännänheilutuksen määrään, kun taas kohdattiin. Pieni elän oli varma, että portaat olivat nielleet minut laukkuineen päivineen! Johdatin Nasuni alakertaan ja otin kassit matkaan. Nasu kantoi kortensa kekoon ja auttoi kantamisessa..., luumu lähti mukaan.
Kommentit