Ulvo sinä, niin ulvon minäkin

Jasna jaksaa kyllä piristää päivää. Tänään tulin kotiin ja..., yritän pitää ne rauhallisina - enkä siis huomioi ainakaan 15min kotiintultuani niitä ollenkaan. Taktiikka on alkanut toimia hyvin, paljon vähemmän härdelliä ja Bianca ei kilju juuri lainkaan. Jasna hyppii vieläkin kuin kumipallo, mutta ei enää niin hysteerisesti kuin ennen.

Asiaan. Jasna sitten, kun olin päässyt eteisestä ja katselin postia läpi ja puuhailin jotain muuta, kävi hakemassa parvekkeella olevasta lelulaatikosta sellaisen pyöreän possun ja rupesi heittelemään sitä itselleen. Se otti otteen possusta (hännästä, korvasta, jalasta), viskasi ylöspäin ja sitten syöksyi kimppuun. Matot rullalla ja huonekalut vaan kolisi. Jonkin aikaa se jaksoi ja sitten se tuli possu suussa tökkimään minua jalkaan, ihan sillä ilmeellä, että "katso miten nätisti leikin yksin, enkä yhtään vaatinut huomiota - saanko nyt rapsutuksia?" Söpö. Ulkona käynnin jälkeen se heittäytyi selälleen sen samaisen possun kanssa ja murisi/haukkui sitten itsekseen, kun se possu pyöri pois hänen altaan tai sillä tavalla, että neiti ei saanut sitä suuhunsa..., huvittava.

Bianca katseli koko tämän ajan ulos ikkunasta nojatuolista ja Jasna meni sitten omat asiansa tohotettuaan Biancan viereen. Bianca väisti ja päästi Jasnan katsomaan ikkunasta, meni itse sohvalle luun kanssa. Jasna jäi tuoliin nojailemaan selkänojaan. Vähän ajan päästä alkoi kuulua ambulanssin pillien ääni. Jasna kääntyi ympäri ja alkoi tuijottaa Biancaa. Bianca nosti vähän päätään ja katsoi ikkunaa. Jasna hyppäsi tuolista, meni Biancan viereen, peruutti vähän, istui, kallisti päätään odottavasti ja lättäsi Biancaa naamaan tassulla, "no tee se" - selvästi mielessään. Biancalla on aina tapana alkaa ulvoa äänen mukana, paloauto, ambulanssi, jäätelöauto - kaikki käy. Bianca nousi istumaan höristeli korviaan sitten, Jasnan odotusten mukaan, alkoi ulvoa ja Jasna sitten kurlutti ja mutisi vähän mukana, kun ei se osaa ulvoa :D