Tänä aamuna Jonna haki minut kahdeksan aikaan ja kävimme sitten Annen nappaamassa ja lähdimme ajamaan Tohmajärvelle niitä Sumon pentusia taas katselemaan ja omani valitsemaan. Jonnalla oli mukana kaikki neljä perheen walesia, eli Lady, Jade, Sumo ja Hertta. Annen mies Keijo otti sitten mukaan heidän kolme walesiaan, Wandan, Mollyn ja Wessin.
Perillä Tohmajärvellä olimme varttia vaille kaksi ja odottelimme siinä hetken, että isäntä tulisi kotiin. Sitten pääsimme katsomaan ihan hirveästi kasvaneita pentuja! Linda vietiin taas tarhaan odottamaan. Siellä sateli jo silloin kaatamalla, eikä kellekkään tullut mieleen, että olihan se kinda tarkoitus trimmata...hmm...siitä myöhemmin...
Pentuja sitten käänneltiin ja väänneltiin ja sitä parasta etsittiin. Jonna olisi halunnut manttelin, mutta minä itsepäisenä ihmisenä päätin, että haluan edelleen sen oman suosikin. Ei auttanut sitten Jonnan vakuuttelut siitä, ettei tämä oma valinta ole hyvä, mutta sen nyt kuitenkin tahdoin. Voihan sitä sitten sanoa "Mitäs minä sanoin", mutta itselle se pentu oli jo se "oma koira" ja se oli sitten saatava. Annekin tästä tykkäsi ja itsestä se näytti kivoimmalta. Eihän tuota kokemusta vielä pennuista ole, mutta sillä ainakin, jos ei muuta, oli sellainen luonne joka minut hurmasi.
Timo (kasvattaja) kertoi, että Bianca tuli ensimmäisenä yli pentulaatikon seinistä ja se oli kaikista rohkein, (jonkin verran dominoiva näytti olevan, sisko huusi kuin syötävä, kun Bianca sitä retuutti) ja kovin sosiaalinen. Harrastuskoiraksihan minä koiraa halusin, joten tämä määritelmä ja kuvaus itsepäisestä kakarasta kuulosti hyvältä. Taru on mielestäni joskus liian "äidin tyttö." Mihinkään se ei oikein itse haluaisi mennä ja ottaa aina minusta hirveästi tukea. Toivotaan, että Bianca vähän rohkeampi olisi.
Pentujen pyörittelyn jälkeen muistui myös Linda mieleen ja se sitten haettiin suihkun raikkaana pihalta sisälle. Ei se tosiasiassa aivan kamalan märkä ollut ja hyvin kolme ihmistä sen trimmasi. Linda oli trimmattu viimeksi edellisten pentujen aikaan, elikkä neljä vuotta sitten. Yllättävän hyvin Linda siis siihen nähden käyttäytyi ja hyvin oli jo 6v rouvalla väri pysynyt, kun ei vielä yhtään ollut harmaantunut, vaikka tosiaan jo kahdet pennutkin takana on. Koirahan sieltä kaiken karvan alta sitten yllättäen kuoriutui :)
Siinä sitten samalla katsoimme pennuille nimiä ja oman ehdotukseni annoin ja sehän sitten, kuten otsikko kertoo on "JewelStone" Jewel tulee Tarun siskon Venlan (R.I.P) nimestä ja muutenkin ja aika jalokivihän tuo pentu on ;). Stone sitten johtuu Sumo isään- eli Jonnan kennelnimeen Luckystone's :iin. Muille mietimme, vielä toinen oma ehdotus oli LittleLady- eli Sumon isän mukaan tuo Lady. Sitten Jonnan ehdotukset Wiseman, NoMoreTrouble, Sweetpepper ja Heartbreaker. Siitä sitten Wiseman vaan sopi tälle yhdelle urokselle, Sumosta taas tuo NMT ja SP sitten Lindan nimestä Cayenne Pepper ja H vaan nyt niin ihan pentue :)
Tohmajärveltä lähdimme sitten ajamaan Nokialle, josta seuraavana päivänä suuntasimme sitten Karkkuun. Annen mies Keijo, oli siis mennyt mökille koiriensa kanssa jo edeltä ja me sitten perässä. Mökillä oli määrä olla ensin klo22, sitten soitettiin ja aika muuttui 23. Ja missähän mahdoimme siihen aikaan olla... jotain piti siinä syödäkkin, koko päivän jälkeen.
Mäkkiä ei löytynyt mistään ja kaikki paikat olivat jo kiinni. Etsittiin ja etsittiin ja sitten yhdelle ABC:lle päädyttiin Heseen. Eli ruokapuoli oli hoidettu, mutta 150km hoitoon oli enää tunti aikaa... ei aivan olisi onnistunut joten sitten soitettiin taas ja nainen käski olla hätäilemättä, kun Keijo oli siellä jo. Sitten ajettiin illan pimetessä Nokialle. Mökillä trimmattiin koirat ja käytiin nukkumaan puoli kahden aikaan. Mökillehhän saavuimme 23.30... pitkä päivä.
Täältä löytyy pennuista kuvia.
Perillä Tohmajärvellä olimme varttia vaille kaksi ja odottelimme siinä hetken, että isäntä tulisi kotiin. Sitten pääsimme katsomaan ihan hirveästi kasvaneita pentuja! Linda vietiin taas tarhaan odottamaan. Siellä sateli jo silloin kaatamalla, eikä kellekkään tullut mieleen, että olihan se kinda tarkoitus trimmata...hmm...siitä myöhemmin...
Pentuja sitten käänneltiin ja väänneltiin ja sitä parasta etsittiin. Jonna olisi halunnut manttelin, mutta minä itsepäisenä ihmisenä päätin, että haluan edelleen sen oman suosikin. Ei auttanut sitten Jonnan vakuuttelut siitä, ettei tämä oma valinta ole hyvä, mutta sen nyt kuitenkin tahdoin. Voihan sitä sitten sanoa "Mitäs minä sanoin", mutta itselle se pentu oli jo se "oma koira" ja se oli sitten saatava. Annekin tästä tykkäsi ja itsestä se näytti kivoimmalta. Eihän tuota kokemusta vielä pennuista ole, mutta sillä ainakin, jos ei muuta, oli sellainen luonne joka minut hurmasi.
Timo (kasvattaja) kertoi, että Bianca tuli ensimmäisenä yli pentulaatikon seinistä ja se oli kaikista rohkein, (jonkin verran dominoiva näytti olevan, sisko huusi kuin syötävä, kun Bianca sitä retuutti) ja kovin sosiaalinen. Harrastuskoiraksihan minä koiraa halusin, joten tämä määritelmä ja kuvaus itsepäisestä kakarasta kuulosti hyvältä. Taru on mielestäni joskus liian "äidin tyttö." Mihinkään se ei oikein itse haluaisi mennä ja ottaa aina minusta hirveästi tukea. Toivotaan, että Bianca vähän rohkeampi olisi.Pentujen pyörittelyn jälkeen muistui myös Linda mieleen ja se sitten haettiin suihkun raikkaana pihalta sisälle. Ei se tosiasiassa aivan kamalan märkä ollut ja hyvin kolme ihmistä sen trimmasi. Linda oli trimmattu viimeksi edellisten pentujen aikaan, elikkä neljä vuotta sitten. Yllättävän hyvin Linda siis siihen nähden käyttäytyi ja hyvin oli jo 6v rouvalla väri pysynyt, kun ei vielä yhtään ollut harmaantunut, vaikka tosiaan jo kahdet pennutkin takana on. Koirahan sieltä kaiken karvan alta sitten yllättäen kuoriutui :)
Siinä sitten samalla katsoimme pennuille nimiä ja oman ehdotukseni annoin ja sehän sitten, kuten otsikko kertoo on "JewelStone" Jewel tulee Tarun siskon Venlan (R.I.P) nimestä ja muutenkin ja aika jalokivihän tuo pentu on ;). Stone sitten johtuu Sumo isään- eli Jonnan kennelnimeen Luckystone's :iin. Muille mietimme, vielä toinen oma ehdotus oli LittleLady- eli Sumon isän mukaan tuo Lady. Sitten Jonnan ehdotukset Wiseman, NoMoreTrouble, Sweetpepper ja Heartbreaker. Siitä sitten Wiseman vaan sopi tälle yhdelle urokselle, Sumosta taas tuo NMT ja SP sitten Lindan nimestä Cayenne Pepper ja H vaan nyt niin ihan pentue :)Tohmajärveltä lähdimme sitten ajamaan Nokialle, josta seuraavana päivänä suuntasimme sitten Karkkuun. Annen mies Keijo, oli siis mennyt mökille koiriensa kanssa jo edeltä ja me sitten perässä. Mökillä oli määrä olla ensin klo22, sitten soitettiin ja aika muuttui 23. Ja missähän mahdoimme siihen aikaan olla... jotain piti siinä syödäkkin, koko päivän jälkeen.
Mäkkiä ei löytynyt mistään ja kaikki paikat olivat jo kiinni. Etsittiin ja etsittiin ja sitten yhdelle ABC:lle päädyttiin Heseen. Eli ruokapuoli oli hoidettu, mutta 150km hoitoon oli enää tunti aikaa... ei aivan olisi onnistunut joten sitten soitettiin taas ja nainen käski olla hätäilemättä, kun Keijo oli siellä jo. Sitten ajettiin illan pimetessä Nokialle. Mökillä trimmattiin koirat ja käytiin nukkumaan puoli kahden aikaan. Mökillehhän saavuimme 23.30... pitkä päivä.
Täältä löytyy pennuista kuvia.
Kommentit